Miklos jatkaa fysioterapiaa yhä Aistissa ja jumppaa kotona. Talvion kommentti edistymiseen (tai sen puutteeseen) oli, että ei pidä hätäillä, kolme kuukautta on varsin lyhyt aika hermovauriosta toipumiseen, jatketaan samaan malliin.

Miklos kävi töissä hälytyksessä yhtenä tammikuisena viikonloppuna ja teki mahtavan urakan tutkiessaan tunnin verran puron tulva-aluetta kahlaten jääkylmässä vesi-jääsohjossa välillä kylkiään myöten, juuttui pari kertaa mutapohjaan (jonne myös ohjaajan molemmat kengät juuttui samalla kertaa ja ohjaaja totesi että jättää alueen koiralle), ja pujotteli ja tunki eteenpäin käkkäräistä puuta ja pusikkoa kasvalla tulva-alueella. Puron jää ei kantanut meitä ihmisiä mutta Mikkoa se kantoi paikka paikoin, kunnes välillä petti ja taas Mikko kahlasi. Tämän jälkeen Miklos vielä jääpuikot ja -pallot turkista roikkuen tutki viereistä metsäaluetta tunnin ajan, juosten reippaasti laajalla alueella. Ohjaaja oli kyllä todella tyytyväinen koiran suoritukseen ja sunnuntaina Mikko vietti hyvin ansaitun lepopäivän. :-)

Mikko kävi tammikuussa myös pitkästä aikaa kaverikoirakeikalla ja olipa kiva huomata, että Mikko tykkää tästäkin touhusta yhä hurjan paljon, niin kärsimättömästi se käyttäytyi kun odottelimme hetken aikaa ulko-ovella ennen sisällemenoa.