Hitsit, niin nyt kävi, että se toinen koulutustunnus napsahti heti perään. No mutta iloitaan nyt tästä, koska uusia ei varmaan ihan heti ole odotettavissa meille. ;-)

Heräilimme jo ennen kuutta ja lähdimme Saloon. Olin tähän kokeeseen jo ilmoittautunut ennen kuin päätin, että lopetamme raunioharrastuksen Mikon kanssa, koska Mikon jalka ei oikein kestä jyrkkiä laskuja/pudotuksia nopeassa vauhdissa.

Tottelevaisuutta on treenattu sitten viime kokeen, se ehkä näkyikin sitten suorituksessa ja pisteitä kertyi 45 p. (max. 50), tuomari moitti turhista käsimerkeistä joita koira ei aina edes nähnyt… Viimeksi noudossa Mikko heitteli ja pudottikin esineen, nyt pelasin varman päälle ja Mikon ottaessa heittämäni taskulampun suuhun, annoin mahtipontisen TÄNNE!-käskyn ja Mikko tuli suoraan luokse esineen kanssa. Laskelmoin, että yksi ylimääräinen käsky on pienempi paha kuin esineellä leikkiminen.

Ketteryydessä Mikko oli huolimaton ja perusasennot huonoja. Tikkailla etujalka lipesi jo heti alussa ja putosi puolien väliin, kuitenkin pääsimme kunnialla tämänkin esteen loppuun asti. Viime kokeessa Mikon vaurioitunut etujalka lipesi alta pituushypyn laskeutumisessa ja Mikko kaatui, seurauksena jalan keventämistä liikkeessä ja siitä taas seurauksena selän hurja kipeytyminen.
Nyt en halunnut riskeerata koiran kipeytymistä ja niinpä kun menimme pituushypyn eteen perusasentoon, ja tuomari antoi luvan suoritukseen, minä ilmoitin, että emme tee tätä estettä. Otin riskin ja toivoin, että ketteryyden pisteet riittäisivät hyväksyttyyn tulokseen vaikka pituushypystä tuli 0 p. Ja hyvin riitti vaikka pöydät ei tällä kertaa menneetkään ihan putkeen: ketteryydestä 41 p. (max. 50 p. ja hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan väh. 35 p.).

Rauniorata olikin erittäin vaikeakulkuinen, toisin kuin olin ajatellut. Esitin suunnitelmaksi edetä vasemmalta, tuulen alapuolelta, oikealle päin suorakaiteen muotoisella alueella. Tuomari kuitenkin määräsi, että koira piti lähettää etsintään oikeanpuoleiselta etukulmalta alueen takareunaa kohti. Höh, ajattelin, että tässä nyt tahallaan sotketaan koiranohjaajan hienoja suunnitelmia…Hetken harkittuani ilmoitin suunnitelmaksi sitten että lähetän ensin koiran kuten tuomari määrää, ja sitten jatkan oman suunnitelmani mukaisesti. Tämä kelpasi.

Miklos sai ekasta maalimiehestä aika nopeasti hajun, mutta maalimies oli umpipiilossa sellaisen talonraunion keskellä, että Miklos ei päässyt piilon lähelle mitään kautta vaikka kierteli ja kaarteli ja yritti tunkea eri kolosista (haukkuikin jo pari kertaa). Lopulta se sitkeästi kapusi ja pungersi tasapainottelemaan keskiosaa kiertävän tiiliseinän päälle, josta jatkoi maalimiehen paikantamista ja haukkui uudelleen pari kertaa (minä en tiennyt että seinän toisella puolella oli jyrkkä pudotus vaan huutelin vaan, että mene-mene). Aikansa asiaintilaa pohdittuaan Miklos laskeutui seinän toiselle puolelle puuhäkkyrän päälle ja ilmaisi tästä viereisen häkkyrän sisällä olevan maalimiehen. Nyt häntä heilui niin mallikkaasti, että minäkin jo hyväksyin ilmaisun.
Jatkoimme matkaa ja Miklos katosi pari kertaa raunioalueen alla kulkeviin tunneleihin, kunnes jäi nuuskuttamaan yhden suljetun tunnelin ovea, ja pian se jo häntä viuhuen haukkui ja raapi ja kampesi oven tassuillaan osittain auki. Sieltä nousi toinen maalimies ja koe oli päättynyt.

Tuomari puhui niin kauniin sanoin Mikon rauniotyöskentelystä, että kyyneleet nousi silmiini. Hän sanoi, että juuri näin koiran tulee liikkua raunioilla: tarpeeksi hitaasti, että ehtii tutkia kaikki paikat ja liikkua turvallisesti, mutta tarpeeksi rivakasti että ehtii tehdä sen annetussa ajassa, ja vastaan tulevat fyysiset esteet eivät ole koiralle ylitsepääsemättömiä esteitä. Oli upeaa katsella koiran työskentelyä ensimmäisellä maalimiehellä. Tästä saimme täydet pisteet eli 60 p.
Toisella maalimiehellä oli minulta väärin päästää koira vielä livahtamaan tunneliin maalimiehen luo, ja siitä tuomari otti pois 3 pistettä eli pisteet 57 p.
Työskentelypisteet raunio-osuudesta oli meille 78 p. (max. 80 p. eli 2 p. sakotettiin koska kadotin koiran hetkittäin tunneleihin), ja näin siis raunio-osuudesta saimme yhteensä huimat 195 p. (max. 200 p.) ja tuomari sanoi, että taisi olla ensimmäinen kerta kun hän antaa kellekään raunio-osuudesta arvosanan Erinomainen.

Lopputulos oli 1-palkinto 281 p. ja sijoitus 1. ja koulutustunnus RH-TA. Nyt on sitten ovi auki myös MM-karsinta rauniokokeeseen ja raunioiden SM-kisoihin. Hankaluutena on, että haku- ja rauniokokeet on MM-karsinnoissa peräkkäisinä päivinä. Olin ajatellut että menemme hakuun hakemaan kokemusta ja rauniot jätämme väliin, mutta nyt kun sama tuomari moitti meidän hakutyöskentelyä ja kehui rauniotyöskentelyä, en enää tiedä mitä tehdä.

Illalla tehtiin Mikolle kermakakku. Miklos painoin naaman lautaseen eikä nenä noussut siitä ennen kuin koko lautanen oli nuoltu puhtaaksi, ihan kui nse olisi pelännyt, että se viedään mutuen pois.