Vietimme oikein mukavan viikonlopun Mikon kanssa pelastuskoirien tottisleirillä Haminan lähellä Rotikossa. Tottisopastusta saimme Marita Packalénilta. Lauantaina poikkesimme Mikon kanssa leiriohjelmasta ja ajelimme Haminaan pelastuskoirien hakukokeeseen. Viranomaisvaatimusten mukaan meidän peha-tulos vanhenee ja on uusittava tänä vuonna. Olemme tehneet hyväksytyn tottiksen jo kolmesti tänä vuonna, ja kansallisissa kokeissa kerta riittää, mutta onneksi saimme tehdä sen nyt kuitenkin harjoitusmielessä ja pääsin oikaisemaan Mikkoa kun se teki virheitä. Tämä oli meille tosi tärkeää, siis saada kokeenomainen tilanne jossa puuttua koiran temppuihin, koska se MM-karsinnoissa toisena päivänä keksi että kokeessa ei palkita eikä oikaista.

Maasto oli tyypillistä suomalaista metsää, välillä kunnon pöheikköä ja risukkoa, välillä kalliota ja suuria siirtolohkareita. Maasto oli mitoiltaan noin 300 m x 100 m suorakaide, päistä hieman leveämpi alue ja keskeltä pikkuisen kapeampi. Valitsin keskilinjan kulkemaan alueen keskeltä pituussuunnassa. Kartallahan se näytti hyvältä mutta itse alueella ei ollut mitään polkua tms jolla kulkea, onneksi oli suunnistaja järjestäjien puolesta. Alue rajautui oikeasta reunastaan pururadalle, joka toi lisähaastetta sillä siinä saattoi kulkea ihmisiä.

Siirtyessämme alueelle Mikko sai mielestäni jo hajun maalimiehestä ja lähetinkin sen ensimmäiselle pistolle oikeanpuoleiseen etukulmaan ja ensimmäinen maalimies ilmaistiin erinomaisesti.
Heti alussa jo sanoin tuomarille että tämä koira ei esitä mitään upeaa pistotyöskentelyä, ettei tule pettymyksiä. ;-) Mutta olinkin vähän väärässä ja kerratut opit oli menneet perille: Miklos teki ihan kivaa pistotyöskentelyä molemmin puolin kun etenin keskilinjalla. Varmaankin siksi, että etsimme pitkään tyhjää aluetta.

Kaksi kertaa Mikko kiipesi todella korkean kivenjärkäleen päälle ja selvästi sillä oli haju: häntä heilui ja koira hyöri ja pyöri kivellä ahkerasti. Kun Mikko tuli alas lohkareilta, ei hajua kuitenkaan enää löytynyt. Niin jännästi ilma kulkee kivikkoisessa ja kallioisessa maastossa!
Olin jo varma että maalimies nro 2 on jäänyt väliin, kun aloimme lähestyä alueen takareunaa. Koiran vauhti oli aika verkkaista, mutta tempo pysyi samana loppuun asti. Ajattelin että aika ei riitä, mutta kun olimme jo menneet 2/3 keskilinjasta ja aikaa oli mennyt vasta 10 min, tajusinkin edenneeni nopeasti. Silloin vähän hidastin tahtia.

Lopulta Mikko katosi vähäksi aikaa tyystin ja sitten kuului haukku oikealta ja kaukaa, hieman takaapäin. Nostin käden heti ylös ja lähdin kirmaamaan pöheikköön, sitten muistin että ai-jai-jotain-unohtui ja pikakelauksena peruutin takaisin keskilinjalle, nostin käden ylös ja kysyin: Saako mennä?

Siellähän se Mikko haukkui suljetussa roskiksessa olevaa maalimiestä ihan alueen laidalla. Haukku oli vähän pätkivä, ilmaisu "erittäin hyvä".
Tuomari päätti kokeen tähän, minä luulin että nyt se sanoo että vasemmalle puolen jäi maalimies metsään, mutta eipäs niin ollutkaan vaan kokeessa oli vain nämä kaksi maalimiestä ja molemmat samalla laidalla aluetta.

Saimme kokeesta loppuarvosanaksi Erittäin hyvän ja pääsimme hyvissä ajoin takaisin leirille sillä olimme ensimmäinen koira maastossa. :-) Kokeeseen osallistui 6 koiraa joista kaksi pääsi läpi.
Oli helpotus että saatiin hakukoe nyt läpi, niin voimme keskittyä tulevaan MM-koitokseen ja sen jälkeen vihdoinkin siihen mitä Mikko haluaa: jäljestämiseen!