No niin, tänään oli sitten lyhyempi päivä onneksi. Tuomareina jo eiliseltä tuttu hollantilainen pariskunta.
Monet eilisistä koirakoista osallistui myös tänään, kuten mekin. Tottis/kettistuomari kyllä puhui päivällä painokkaasti siitä, että kahteen lajiin EI tule ilmoittautua yhdessä kisassa. Suoritukset kärsii.
No, opinpahan nyt minäkin läksyni: 3 koetta 8 päivässä on liikaa! Olisi pitänyt tyytyä yhteen kisapäivään tänä viikonloppuna.

Viidestä B-kokeen koirasta kukaan ei läpäissyt tottelevaisuutta. Me teimme pohjanoteerauksen: huonoin tottiksemme ikinä (25 p.). Lamppuharja oli nimittäin oppinut, että kokeessa ei palkita mutta ei myöskään oikaista sen virheistä, ja Mikolla oli siis HAUSKAA! Tuomarikin totesi, että tuo koira tykkää selvästi leikkiä, ja jos minä en leiki sen kanssa, niin se päätti leikkiä yksin...
Mikko siis haahuili, hyppi ja intoili seuraamisissa, teki vääriä asentoja tuplakäskyistä huolimatta, ja paikallamakuussa ehdin ottaa vain pari askelta kun Mikko jo oli ylhäällä seisomassa ja sitten nuuskutteli vähäsen ja lopulta marssi keskelle kenttää kuin kysellen eikö tehtäisi kumminkin jotain...

Ketteryys meni alkuvaikeuksien jälkeen yllättäen tänään paremmin (oli siis MORE DISCIPLINE), 42 p. Nyt Mikkokin jo ymmärsi että epämiellyttävä alusta ei ole pituushyppy. ;-) (voi näitä karvakoiria kun ei ne osaa katsoa!)

Maastossa oli siis alue 300 m x 100 m ja 4 maalimiestä. Miklos löysi ja ilmaisi "erittäin hyvin" ja melko nopeasti 3 maalimiestä, persoonallisesti järjestyksessä 1-3-2. Palatessamme keskilinjalle 3. maalimieheltä, huomasin Mikon haistavan 2. maalimiehen joka oli jäänyt katveeseen aiemmin. Lähetin siis keskilinjalta samasta kohtaa vielä kerran ja Mikko nosti heti perään 2-maalimiehen.

Sitten etenimme 270 metriin asti keskilinjalla ja tyhjää aluetta molemmin puolin.

Sitten meni pieleen: keskilinjan lävitse kulki oja/pieni puro jossa oli vettä. Koira oli kuumissaan, janoinen ja väsynyt ja RAKASTAA UIMISTA. Sinnehän se paineli, lipsutteli, sitten eteni vähän vasemmalle, haahuili ympyrää häntä heiluen, palasi lähemmäs keskilinjaa ojassa. Tuomari huomautti että nyt ei ole aika uida vaan tehdä töitä, ja kolme kertaa komensin (jopa huusin ja kiroilinkin) Mikkoa ylös ojasta, aina se vaan hakeutui vasemmalle ojaa pitkin, ja lopulta sain sen tästä eteenpäin keskilinjan loppuun asti. Ja se maalimies oli siis siellä ojanvarressa vähän matkan päässä vasemmalla, haju siis tuli veden mukana mutta Mikko ei ehtinyt sitä paikallistaa kun ohjaaja ärjyi POIS SIELTÄ. PRKLE.

Mikko oli aika väsyneen oloinen lopussa, mikä toki saattoi johtua osittain myös siitä, että se haistoi maalimiehen olevan ihan lähettyvillä ja minä komensin toiseen suuntaan.

Tuomari moitti pistotyöskentelyä huonoksi, oli joitain alueita joilla koira ei käynyt lainkaan, minä kyllä tiesin sen ja se oli ihan taktiikkaa koska tuulensuuntaa ajatellen en katsonut tarpeelliseksi juoksuttaa koiraa tiheillä pistoilla. Lisäksi tuli moitteita siitä, että Mikko kävi pistoillaan liian kaukana. Maastosta tuli pisteitä vain 113 p. koska se viimeinen maalimieskin jäi nostamatta.

Päivän päätteeksi tiedusteltiin salliiko Mikon terveydentila lähdön MM-kisoihin raunioille, jos meitä vaikka sinne ehdotetaan. :-) Viimeisen sanan sanoo Palveluskoiraliitto - nyt pariin vuoteen ei ole lähetetty ketään, mutta josko tänä vuonna...? Jäämme jännittämään.