Tuomarina tottelevaisuudessa ja ketteryydessä Jorma Lankinen, raunioilla Juha Kuronen.

Niin lähellä mutta niin kaukana. Tarkkaan ottaen, kahden pisteen päässä. SM-kulta. No, jos emme me sitä saaneet, niin ei saanut kukaan muukaan, jos se nyt ketään sitten lohduttaa.
Tänään järjestettiin siis pelastuskoirien raunio Suomen mestaruuskisat Hämeenlinnassa. Ylituomarin sanoin, rauniokoe oli ohjeistettu tehtäväksi "niin vaikeaksi kuin tällä radalla on mahdollista". Ylituomari ei odottanut ehkä kenenkään läpäisevän raunio-osuutta, sillä nämä oli SM-kisat ja kokeen pitää olla sen arvoinen.

Aloitimme numerolla yksi, mikä on aina hyvä mielestäni koska jännitys on nopeasti ohi ja pääsee katsomaan muitten suorituksia. Tottelevaisuudella alettiin, ei ollut meidän päivämme tänään: 33 pistettä, kun hyväksyttyyn tulokseen olisi vaadittu 35 pistettä. Harmin paikka.
Tuli yksi väärä asento (istumaan jäämisessä yllättäen seisominen), maahan jäämisessä kaksi komentoa, yksi huono luoksetulo (suoraan sivulle), noudossa esineen heittelyä, ryömiminen ilmavaa. Eteenmenossa hidas maahanmeno, muuten hyvä, paikallamakuu onnistui. Seuraamisessa osittain erinomaista iloista ja hyvällä kontaktilla seuraamista, osittain väljyyttä ja täyskäännöksessä menimme ihan eri suuntiin, ja ihmisryhmässä tarvittiin lisäkomento.

Ketteryyskokeeseen menimme suoraan tottiksesta, ei koiran preppausta välissä. Ketteryydessä Mikko ei tiennyt mitä oli tekemässä ekalla telineellä, meni haistelemaan sitä. Sitten toisella komennolla heräsi toimimaan mutta lisäkäskyjä tarvittiin niin epävakaalla tynnyrisillalla kuin keinullakin. Tikkaat meni hyvin, putki meni hyvin siihen asti kunnes olin menossa Mikon luokse ja se päätti sukeltaa takaisin putken sisälle, josta sain komentaa erikseen sivulle. Putkessa on kivaa. ;-D

Vuorossa oli pituushyppy, jossa Mikko tapaa kaatua ja loukata itsensä joten olen opettanut sen nyt viikossa kävelemään rauhallisesti telineen yli hyppäämisen sijaan. Käskynäkin oli "kävele ylitse" ;-) jos joku tulos kaatuu tähän pelkästään niin sitten saa kaatua, en halua riskeerata koiran terveyttä.
Sitten oli epämiellyttävä alusta, ei ongelmia itse alustan kanssa, mutta Mikon nokka vain sattui juuttumaan johonkin hajuun kiinni matkalla… Kauko-ohjauksessa paalu pöytien keskellä ei löytynyt, korjasin yhdellä käskyllä ja sen jälkeen pöydät sujui ihan mallikkaasti. Ketteryydestä saimme 35 p.

Kun tottis ja kettis oli osaltamme suoritettu, muut jäivät tekemään omia suorituksiaan ja me lähdimme rauniokokeeseen. Kun pääsin raunioalueelle, näin että isosta alueesta suurin osa oli rajattu muovinauhoin. IPOR-kokeessa ei ohjaaja saa mennä alueelle lainkaan, vaan koiran pitää tutkia se itsenäisesti. Tutkittava alue oli neliön muotoinen ja ohjaaja sai liikkua kahdella sivulla. Ajattelin, että en saa Mikkoa ikinä erkanemaan takanurkkaan saakka, etenkin kun tuuli puhalsi sinne päin eli haju-apuja sieltä päin ei tullut.

Etsintäajaksi ilmoitettiin 40 minuuttia, mikä merkitsee sääntöjen mukaan sitä, että alueella on piilossa 5-6 maalimiestä (toinen vaihtoehto olisi ollut 30 min ja 3-4 maalimiestä). Kaikki maalimiehet on umpipiiloissa joten koira ei voi nähdä eikä koskea maalimiestä. Kun aika ilmoitettiin, nielaisin – en ole koskaan ollut kokeessa, jossa olisi ollut jopa 6 maalimiestä. 40 minuuttia on todella pitkä aika koiralle jaksaa etsiä.

Olin etukäteen päättänyt, että tällä kertaa ;-) en ala neuvoa koiraa vaan se saa tehdä itsenäisesti töitä. Lähetän vain ja katson mitä tapahtuu. Niin sitten lähetin. Vieressä ammuttiin 9 mm panoksin ihan heti kun koira oli astunut alueelle mutta Miklos ei onneksi siitä piittaa.

Aloituslaidalla oli jokin moottorisahan tai sirkkelin tapainen värpäke joka piti kovaa meteliä, lisäksi savuava tuli. Oli vaikea nähdä välillä missä koira liikkui tai kuulla, haukkuiko se. Yritin liikkua sivummalle alueen laidalla, jotta olisin kuullut mahdollisen haukun. Ja kuuluihan se! Mikko ilmaisi ensimmäisen umpipiilon arvosanalla Erinomainen. Juoksin ja kiipeilin piilolle kehumaan koiraa ja lähetin sen siitä eteenpäin jatkamaan etsintää ja palasin sitten itse taas alueen ulkopuolelle.

Eikä aikaakaan kun taas kuului haukku, kaukaa takakulmasta ;-D, onneksi haukku kesti sillä minulla kesti totisesti rämpiä koko alueen halki paikalle. Tästäkin ilmaisusta Erinomainen. Päätin sitten palata alueelta pois toiselle sallitulle laidalle jonne oli lyhyempi matka, ja lähetin Mikon sieltä uuteen etsintään. Oma liikkuminen oli todella työlästä isojen murikoiden keskellä, ja pian pääsin uudelleen rämpimään kun Miklos ilmaisi puulaatikossa olevan maalimiehen aivan alueen takalaidalla. Tämä ilmaisu oli huonoin, hieman pätkivä (arvosana Erittäin hyvä).

Kun taas pääsin omalle sallitulle alueelleni, jatkoin samaa laitaa kohti lähtöpistettä, ja lähetin Mikkoa keskialueelle. Niin Mikko bongasi melkein heti maalimiehen peitetyssä maakuopassa ja ilmaisi senkin arvosanalla Erittäin hyvä. Jatkoin kohti aloituslaitaa ja Mikko halusi tutkia alueen ulkopuolella olevaa röykkiötä. Se melkeinpä kieltäytyi etenemästä keskialueelle jonne yritin sitä lähettää (se oli alueen todennut jo tyhjäksi). En sitten pakottanut vaan menin vielä kerran aloituspisteeseemme. Usein koira menee alussa jonkun piilon/maalimiehen ohi, alkuinnostuksessa. Niin oli nytkin käynyt, aivan aloituspisteeni edessä oli katetussa maakuopassa maalimies, jonka Miklos ilmaisi jälleen Erinomaisesti.

Tuomari sanoi sitten että kiitos, tämä oli tässä. Saimme raunio-osuudesta 176 p. ja arvosanan Erittäin hyvä. Mikko löysi kaikki 5 maalimiestä 13 minuutissa!
Ja Mikko olikin sitten kokeen ainoa koira, joka löysi kaikki maalimiehet. Toiseksi parhaiten raunioilla suoriutui novascotiannoutaja, joka etsi täydet 40 minuuttia ja löysi 4 maalimiestä. Muitten koirien suoritukset keskeytettiin kun koirat ei enää irronneet, etsineet tai ilmaisseet.

Kaikki muut koirat epäonnistuivat raunioilla ja jotkut muutkin myös tottiksessa, joten kukaan koira ei saanut hyväksyttyä tulosta tästä SM-kokeesta. Meidän lopputuloksemme oli 244 p. (max. 300 p.), se oli kokeen paras tulos, mutta koska meiltä jäi puuttumaan se 2 p. tottelevaisuuskokeesta, emme saaneet hyväksyttyä tulosta emmekä SM-kultaa.

Kuvat Olli Savolainen ja Satu Syvänperä: