Miklos jatkoi arvokisakierrostaan tällä kertaa Harjavallassa pelastuskoirien SM-hakukisoissa. Kokeilin, miten koira toimii jos ei saa aamuruokaa, huono idea... virtaa oli enemmän kuin koskaan tottiskentällä, koira hypähteli korkealle ilmaan, räksytti, aivan omat kuviot. Ja jos tottis jo meni lennokkaasti, niin mitenkäs ketteryys sitten... se oli jo näytös, Miklos rynni edelliseltä esteeltä seuraavalle ja oli todella vaikeaa hallita sitä. Kaiken kruunasi loppuhuipennus, kun palomies oli kantanut koiraa: Mikko ei saanut tarpeekseen vaan istuutui palomiehen eteen ja hypähteli vastenkin ja räksytti: Lisää! Uudelleen! eikä millään tullut kutsusta luokse. No, ainakin yleisöllä ja toisilla kilpailijoilla oli hauskaa (ja tuomarilla myös). Ja Mikolla itsellään vasta hauskaa olikin. Minä varmaan olin ainoa, jolla ei ollut hauskaa. Tottis 35 p., kettis 38 p.

Maasto ei ollutkaan maastoa, vaan rakennusetsintää. Mikko teki kaksi virheilmaisua (tai minä tulkitsin liian helposti sen haukun ilmaisuksi vaikka koira ei ollut vielä paikallistanut hajun lähdettä) ekassa rakennuksessa ja homma loppui heti alkuunsa siihen. Rakennukset on meille vaikeita. Hienosti järjestetty koe, kaikki sujui kitkattomasti ja vauhdikkaasti mieleenpainuvine pienine yksityiskohtineen ja kisamuistoineen. Kisapaikka oli Kiukainen ja niin saimme muistoksi jokainen oman pienen kiuaskiven, jolla arvottiin osallistumisnumero. Tämä oli muuten ensimmäinen kilpailumme jossa on tehty doping-testit.