Meidän ryhmä järjesti toiselle ryhmälle hälytreenit. Vain yksi oli ilmoittautunut, joten teimme hänelle lyhyehkön partiointiharjoituksen.

Koska kaksi paikallaolevaa henkilöä oli ollut suorittamassa harjoitushakukoetta, pyysin vastapalvelukseksi Miklosille todellisuutta vastaavan etsinnän, jossa tulee löytö.

Meillä on nimittäin muutaman viikon sisään ollut kolme hälytystä, joissa on etsitty tuntikausia tyhjää. Mikon harmiksi nämä tosietsinnät on vielä olleet joko kokonaan tai osittain joenvarsietsintää ja se kun rakastaa vetää! Mutta tietää, että liivit päällä ei saa mennä uimaan. Kohtuullisen hyvin se pysyy poissa vedestä, katselee kyllä rannalta veteen haikaillen.

Nyt tilasin ainakin puolisen tuntia tyhjän alueen etsintää kohtuullisen helpossa maastossa, ja sitten löydön. Tarkoitus ei ollut rasittaa koiraa kohtuuttomasti, vaan ainoastaan yllättää se löydöllä. Harjoitus olikin erinomaisen hyvin järjestetty, siitä suurkiitos Satulle! Kuljimme sähkölinjaa pitkin, noin 40 m leveää melko avonaista kaistaletta metsän keskellä. Tuuli hyvin voimakkaasti edestä päin.

Kun olimme kulkeneet puoleen väliin aluetta, soitimme Satulle ja hän alkoi siirtyä piiloon. Puolisen tuntia kuljimme ja sitten Miklos selvästi sai hajun - se alkoi edetä määrätietoisesti korkealla nenällä. Ja olipa mielenkiintoista nähdä hajun käyttäytyminen! Nimittäin sähkölinja milloin nousi kallion päälle, milloin laski "laaksoon" kahden kallion väliin. Kallion päällä Miklos eteni vauhdilla hajuvanassa, yritti tarkentaa kallion koloihin ja lopulta jatkoi eteenpäin - ja "laaksoissa" hajua ei ollut lainkaan. Taas seuraavan kallion päällä Miklos selvästi eteni hajuvanassa.

Haju tuli varmaankin parin sadan metrin päähän maalimiehestä ja näin etenimme, vuoroin hajutunnelissa ja vuoroin ilman sitä. Olipa mielenkiintoista nähdä koiran ja hajun käyttäytyminen! Lopulta koira lähti niin määrätietoisesti eteenpäin että tiesin että nyt hajuvana oli katkeamaton ja hetken päästä kauempaa pöheiköstä sitten kuuluikin haukku.

Erittäin opettavainen harjoitus, kiitos!