Ensin oli hakutreenit Landbossa. Suunnittelin Mikolle harjoitukseen ainoastaan alun - kumpaankin etukulmaan maalimiehet. Päätin, että katsotaan miltä näyttää, jos koira hyytyy muutaman piston jälkeen kuten aiemmin (oletettavasti sen kovan päänsäryn vuoksi) niin jätetään siihen. Jos meno näyttää hyvältä, tehdään vähän pitempi treeni ja vikalle maalimiehelle erityisen hyvä palkka (maksamakkaraa).

Omaa vuoroa odottaessa oli intoa ihan mahdottoman paljon. Miklos teki hyvin töitä ekoilla pistoilla ja ilmaisut oli loistavat. Tokalla pistolla paineli ryteikköön ja vingahti siellä mutta jatkoi toki matkaa.

Jatkoin sitten tyhjillä pistoilla molemmin puolin, lennosta heitin koiran keskilinjan ylitse. Hyvin meni, toki olisi voinut mennä suorempaan ja tulla nopeammin takaisin, mutta sopivan pitkällä kävi. Olikohan siinä sitten yksi maalimies vasemmalla puolen, jolloin Miklos juuttui nenäilemään aiempien koirien piilolla maahan tippuneita murusia. Eteen-käskyllä lähti jatkamaan mutta pisto meni kyllä kovin ympäripyöreäksi. Jouduin lähettämään uudelleen hieman eri kohdasta ennen kuin sain koiran riittävän suoraan ja pitkälle että löysi maalimiehen.

Näytti hetken aikaa kuin koira olisi vähän onnahtanut, tarkastin tassut ja mitään ei näkynyt eikä selvää ontumista myöskään.
Pidin laskelmoidun tauon, pistin koiran maahan ja juotin. Laskeskelin siinä, että noin 150 metrin matkalla Mikon etsintätavalla riitti 3 pistoa molemmin puolin. Eli 300 m keskilinjalla 6-7 pistoa per puoli.

Otin sitten vielä yhden tyhjän ja siitä oli tarkoitus laittaa koira lennosta keskilinjan ylitse maalimiehelle. Miklos palasi kuitenkin keskilinjalle minun taakseni ja kun yritin laittaa vauhdista minun kohdalta vastakkaiselle puolelle, tuli liian jyrkkä käännös liiallisen innostuksen vallassa ja koira meinasi mennä nenilleen taas. Joudin muistaakseni ottamaan vielä uuden lähetyksen alueelle. Myös viimeiselle maalimiehelle kaartaessaan oli vähän kompastellut kuulemma.

Hyvä treeni, oli kiva nähdä koira innoissaan ja vauhdikkaana. Hoidot on auttaneet, ei vaikuttanut että olisi päänsärkyä enää tullut. Kunto tosin ei ole koiralla kohdallaan, kun on ollut levossa. Siitähän se nyt on kiinni, että miten jaksaa tehdä töitä.

Harmi, ettei Mikolle voi tehdä mitään innostavia tai nostattavia harjoituksia, tai pistojen suoruutta parantavia treenejä, kuten haamuja, pakenevia tms. Se kun innostuu niistä niin paljon, että kaatuu ihan varmasti kun ajatus juoksee maalimiehelle nopeammin kuin mitä vammautunut etujalka ehtii perässä. :-(

Tämän harjoituksen opit ajatellen hakukoetta:
1. Koiraa säästääkseen on pakko riittää noin 1 pisto per puoli per 50 m keskilinjaa.
2. Muutaman piston välein pieni tauko, koira maahan + vettä.
3. Vauhdista keskilinjan yli lähetykset vain kun koira tulee oikeasta kohtaa keskilinjalle eli voi ylittää sen ihan suoraan, muuten riski kompurointiin on liian suuri.
4. Kyseessä on koe, ei tositilanne: jos joku maalimies jää väliin, ei kukaan siihen kuole. Samoin jos koira väsähtää täysin, niin keskeytetään.

Sitten oli jälkitreenit Kuninkaanmäessä. Satu oli ukkonsa kanssa polkenut Mikolle jäljen joka oli sitä aloitellessamme noin 5 tuntia vanha. Vanhin jälki mitä on tänä vuonna tehty.

Toiveet jäljelle oli noin 100 m jälkeä jolla 2 esinettä, sitten harhajäljentekijä lähestyy jäljentekijää oikealta ja henkilöiden "törmatessä" jäljentekijä kääntyy 90 asteen kulmassa vasemmalle ja harhajäljentekijä kääntyy 90 asteen kulmassa omaan oikeaansa.
Eli periaatteessa maassa oleva jälki jatkuu suoraan ja poikkinainen jälki jatkuu myös suoraan, mutta jäljentekijät vaihtuvat. Tämän jälkeen piti olla vielä yksi esine jolla koria saa hyvän palkan ja jälki loppuu siihen.
Oli tarkoitus testata, tajuaako Miklos kääntyä vasempaan myös, eli seuraako sen jäljentekijän ominaishajua vai jatkaako suoraan eli seuraa vain rikkoutuneen maan hajua. Asiasta emme päässeet selvyyteen kuitenkaan...

Miklos jäljesti aluksi hieman hutiloiden, varmaankin koska jäljellä oli ikää sen verran, että olisi pitänyt jäljestää hieman hitaammin. Kyllä vauhti rauhoittuikin ihan itsestään kivasti kun päästiin jäljen makuun. Eka esine ok, olen oppinut mylväisemään vakuuttavan maahan!-käskyn. ;-) Kaikista kolmesta esineestä sai palkaksi lutsuttaa maksamakkaraa rasiasta joita kannoin taskussani.

Tokalla esineellä minä ennakoin ja komensin koiran liian aikaisin maahan (sekin onnistuu näköjään) vaikka esine ei vielä ollut edes näkyvissä... Vähän meni keskittyminen sekaisin koiralla, jatkoi jäljen vierestä ja pääsi sitten pienesti nappaamaan esineestä kun päästiin se pari metriä eteenpäin sille esineelle asti.

Sitten jälki jatkui jo paremmalla intensiteetillä, puron ylitys sujui hyvin, ongelmitta. Kun maasto muuttui kosteasta kuivaksi, oli jäljestys taas selvästi vaikeampaa ja rauhattomampaa. Jälki olikin noin 400 m pitkä, mutta ei se haitannut, saatiinhan taas lisää kokemusta erilaista maastonmuutoksista yms. Omaa koiraansa katsomalla oppi taas paljon.

Alettiin lähestyä harhajälkeä ja Miklos jäljesti aika rauhattomasti. Kuitenkin juuri ennen harhajälkeä jäljestys muuttui hyvin keskittyneeksi ja intensiiviseksi. Edessä oli useamman puun hässäkkä (jonka keskellä jälki kääntyi vasempaan + harhajälki tuli oikealta ja jatkui suoraan eteenpäin). Miklos katsoi parhaaksi ohittaa puut vasemmalta ja siis oikaisi koko kulman huomaamatta lainkaan koko harhajälkeä!
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt vain antaa sen jakaa koska jäljesti niin hyvällä intensiteetillä... MUTTA minähän halusin testata sitä varta vasten tehtyä harhajälkikälliä.

Joten otin koiran takaisin ennen kulmaa ja lähetin siitä jatkamaan. Keskittyminen siis herpaantui täysin, ja koira alkoi viuhtoa innoissaan vuoroin harhajälkeä eteenpäin ja vuoroin harhajälkeä takajälkeen. Satu sanoikin, että ehkä koira kuvitteli että siis se oikea jälki olikin nyt kielletty ja siksi vaihtoi? Tai jos se otti sen uutena jäljennostona?

Joka tapauksessa, hirveä hässäkkä ja säntäily, lopulta autettuna nosti oikean jäljen uudelleen, jatkoi sitä eteenpäin ja löysi esineen ja sai palkan ja lopetettiin siihen.

Mitä koira oppi tästä jäljestä? Luultavasti ei mitään oman jäljen pitämisestä.
Mitä minä opin? Toivottavasti sen, että jos menee hyvin, niin antaa mennä ja tehdään källi seuraavalla kerralla uudelleen.

Illalla kotona pistin koiran selälleen ja tutkin että mitä se oikein ulahti siellä metsässä. Löytyi alkuvuodesta hälytyksessä tullut haava joka silloin alkoi mätiä ja luulin sen jo parantuneen, nyt se oli paisunut isoksi palloksi, ja valui verta ja mätää. Olisko joku tikku osunut siihen sopivasti ja puhkaissut sen ja koira siksi ulahtanut. Täytyy varmaan joku suojus kehitellä.