Perjaintaina oli avoin harjoittelumahdollisuus tottis ja kettikentällä. Otettiin kumpaakin Miklosin kanssa ja noin 10 minuutin paikallaolo. Ihan kiavsti meni. Pöydät on aina vaikeat vieraassa paikassa. Unohdin näyttää ne etukäteen, kun käytiin juoksemassa ne läpi, niin sujui jo paremmin.

Lauantaina osallistuin hakukokeeseen. Menimme ensin maastoon A-koirien jäädessä tottis/kettis-kentälle. Slovenialainen naistuomari, joka arvosteli maaston, oli hyvin miellyttävä.

Maasto oli keskilinjan vasemmalla puolen avointa mutta oikealla puolen täyttä tiheää ryteikköä, tiiviisti kasvavaa vesakkoa. Koira katosi näkyvistä parissa metrissä.

Miklos aloitti hienoilla pistoilla ja tuomarin sanoin, ensimmäiset 8 minuuttia oli todella, todella hyvää työskentelyä - sitten koira alkoi olla hieman tottelematon. Aika laajoja pistoja teki. Kun tuli 150 metrin kohdalle keskilinjaa, meni keskilinja kosteikon yli (oli tehty pitkospuut siihen). Kosteikko veti puoleensa. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt lähettää selvästi ennen kosteikkoa ja kosteikon jälkeen oikealle siihen tiheään vesaikkoon. Päädyin lähettämään kosteikon kohdalta ja koira ei irronnut tarpeeksi hyvin. Koska olin päättänyt että en jää junnaamaan vaan mennään reippaasti eteenpäin, parin yrityksen jälkeen jatkoin matkaa. Tähän 150 m kohdalle jäi maalimies oikeanpuolen ryteikköön.

Vasemmalle puolen lähetin harvakseltaan koska se oli aukeaa ja sieltä päin tuuli hyvin.

Sitten noin 170 m kohdalla olin lähettänyt korian vasemmalle ja sitä ei näkynyt, eikä kuulunutkaan. Kun odottelun jälkeenkään ei kuulunut, niin tiesin että se on jossain kaukana ilmaisemassa. Niin kuin olikin.

En lopulta voinut muuta kuin edetä keskilinjalla ja hipsin sitten sinne 200 m kohdalle. Kuuntelin mutta en kuullut kuin edellsien koiran palauttavan treenin lähtöpaikalta... Lopulta tuomari sanoi: Listen, Majka, isn't that your dog?

Kun oikein keskityin niin kuulin hämärästi Mikon haukun - oikealta? Sanoin että en kuule mistä haukku tulee, mutta tuomari sanoi Go!

Ja niin minä lähdin juoksemaan, juoksin 20 m, kuuntelin, lähdin eri suuntaan, juoksin 20 m, kuuntelin, korjasin taas suuntaa jne. Lopulta tuomari hermostui (sääli varmaan koiraa) ja tönäisi minua selkään ja sanoi: To the left! ja sitten mentiin ja lujaa.

Miklos oli haistellut maalimiehen lakin lippaa ennen haukun aloittamista, sitten haukkunut 2-3 min, sitten pitänyt tauon: haisteli maalimiehen kättä ja siirtyi maalimiehen ympäri toiselle puolen - ja jatkoi sitten haukkumista siinä siihen asti kunnes tulimme. Lievästä maalimiehen häirinnästä huolimatta saimme tältä maalimieheltä ilmaisusta Erinomaisen, tuomarin sanoin "koska koira haukkui yhä kun saavuimme maalimiehelle". Haukkui siis sen 3-4 min.

Palasimme keskilinjalle siihen noin 220 m kohdalle, ja kysyin tuomarilta, jatkammeko vielä. Ajattelin, että ollaan menty ohitse niin monesta maalimiehestä ettei ole järkeä jatkaa, kun jouduin etenemään keskilinjalla ilman koiraa niin pitkän matkan ennen kuin kuulin haukun.
Tuomari sanoi että voin jatkaa jos haluan, ja lähetin koiran vasemmalle puolen ja se meni suoraan maalimiehelle ja ilmaisi jälleen Erinomaisesti.

Saimme parin lisäminuuttia aikaa alueen loppuun käymiseen, mutta eipä tuo auttanut, kun se kolmas maalimies jäi sinne 150 m kohdalle.

Saatiin oikein hyvät pisteet (jotain yli 140 p?) siitä huolimatta että yksi maalimies jäi metsään. Pyysin heti arvostelun jälkeen luvan keskeyttää koe ja tuomari myönsi luvan. En halunnut tehdä Mikolla ketteryyttä ns. turhan takia kun kokeissa se käy kuumana kettiksessä ja loukkaantumisriski on suurempi.

Kokeen jälkeen otettiin vielä pikkuisen tottista ja telineitäkin, hallitusti.

Sunnuntaina toimin elämäni ekaa kertaa ratamestarina rauniokokeessa ja se oli kivaa! :-)