Normaalien kevätpäivien lomaan tuli yhtäkkiä +24 C asteen hellepäivä, ja juuri silloin kun olimme Lapualla rauniokokeessa (MM-karsintakoe).

Yövyimme Vaasassa (kiitos majoituksesta Anulle!), ja aamulla pissakakkalenkillä Miklos juoksi kuoppaan ja heitti kärrynpyörän pää edellä joten varmaan tuli paikat taas kipeiksi. 

Tottiksessa kaikki makuut epäonnistui (lähti paikallamakuusta kiipeilemään betonipalkkien päälle, jäi seisomaan liikkeestä maahanmenossa, eteenmenossa kieltäytyi menemästä maahan). Myös liikkeestä istumisessa jäi seisomaan ja ryömiminen epäonnistui sekin. Olisiko ollut siis selkä kipeenä. Keskittyminen herpaantui vähän joka liikkeessä. Tottista emme saaneet tietenkään läpi kun melkein kaikki liikkeet epäonnistui.

Ketteryys meni hyvin, mutta ekalle telineelle mennessä oli liian tiukka kontakti ja Miklos ei ymmärtänyt/huomannut että nyt tehdään kettistä. Lähetin ekalle telineelle ja Miklos meni haistelemaan sitä, että mistäs tähän on tällainen tupsahtanut... Otin telineen alusta uudestaan harjoituksen vuoksi mikä tietenkin nollasi sen telineen pisteet. 



Muut telineet meni ok, paitsi putken jälkeen oli se maahanmeno taas mahdottoman vaikea ja hidas. 



Pituushypyn otin taas tyyliin "kävele ylitse" koska oli turha satsata siihen kun tiesin, että tulosta ei voitu kuitenkaan saada.
Kauko-ohjaus (pöydät) oli vaikea. Miklos meni merkille erinomaisesti, mutta vasen pöytä ja keskipöytä oli vaikeita hahmottaa, sillä ne oli aika lähellä kentän laitaa jossa oli kaikenlaista koppia, rakennelmaa yms. Miklos tarjosi mm. ulkohuussia ja kiersi sitten kaikki rakennelmat metsän puolelta etsiessään sopivaa pöytää.

Kauko-ohjauksessa taisikin epäonnistua kaikki muut paitsi paikalliset.
Tottiksen ja kettiksen jälkeen oli vain kaksi koiraa läpäissyt molemmat osuudet.

Rauniot oli hirveä pätsi, oltiin jo iltapäivässä ja aurinko porotti korkealta taivaalta.
Lapuan rauniorata on yksityinen ja vasta rakennettu joten oli mielenkiintoista nähdä rata, johon emme olleet tutustuneet ennen koetta. 

 

Olimme toisena vuorossa raunioilla. Ohjaaja sai kulkea etulaitaa myöten tuosta metalliputkeasta oikeaan kulmaan asti, ja oikeaa laitaa myöten ison kasan päälle. 



Miklos teki ihan kivasti töitä ekalla kasalla jonne tuuli toi vähän matkan päästä hajun maalimiehestä. Valitettavasti tälläkin kasalla Miklos kompasteli ja kaatuili vähän kun yritti mennä paikoista joista ei päässyt kulkemaan. 



Kun Miklos totesi, että hajun lähde ei ole siinä kasassa, jatkoimme matkaa alueen takakulman ison kasan huipulle. 



Tässä vaiheessa kuumuus otti tosi koville ja Miklosin vauhti hyytyi täysin - se teki kyllä töitä, etsi aktiivisesti, mutta sen oli hirveän vaikeaa ja työlästä liikkua.

Aikaa ei ollut kulunut raunioilla paljonkaan, kun ilmoitin tuomarille, että keskeytän suorituksemme. Mielestäni ei ollut mitään järkeä ajaa koiraa loppuun kun tästä kokeesta ei ollut meidän mitään mahdollista saada kuitenkaan. Homman pitäisi olla vain KIVAA ja jos olisin jatkanut, olisi se mennyt jo eläinrääkkäyksen puolelle, koska koira oli niin kuumissaan. Pitää olla reilu kaverille.
Kokeen jälkeen otimme sitten yhden maalimiehen raunioille ja Mikko sai siltä oikein superpalkan.

Kukaan koirakoista ei läpäissyt raunio-osuutta eikä työskennellyt täyttä 30 minuuttia. Kahden koiran suorituksen keskeytti tuomari, muitten suoritukset keskeytti ohjaajat itse. Kaikki koirat olivat nopeasti ihan läkähdyksissään. Kuumuus selvästi yllätti koirat, koska oli ensimmäinen näin kuuma päivä normaalin kevään keskellä.
Parhaimman suorituksen teki jo 10-vuotias malinois, jonka kieli roikkui suunnilleen maahan asti, mutta silti se irtosi ja teki hommia aktiivisesti. Sitä oli hienoa katsella!