Otettiin pienellä porukalla rakennusetsintää Nikkilässä Sipoon vanhalla vedenpumppaamolla. Savut unohtui kotiin, mutta saatiin silti ihan kiva treeni.

Mikon eka tehtävä oli tutkia kellarikerros. Portaitten alaspäin meneminen oli hankalaa oikeastaan kaikille koirille, koska aiemmin alhaalla oli ollut vettä, ja nytkin märkä ja pimeä lattia - koirien oli selvästi vaikea hahmottaa mitä portaitten alapäässä oli.
Miklos sai alhaalla yhdessä huoneessa selvästi hajun maalimiehestä. Mutta haju tuli huoneeseen selvästi ulkoa, avonaisesta ikkunasta! Maalimies oli viereisessä huoneessa jonne ei ollut yhteyttä tästä huoneesta, mutta siitäkin oli avoin ikkunareikä samalle seinustalle.

Kellarin maalimiehen luokse päästäkseen koiran oli osuttava portaiden alla olevalle pienelle luukulle, mentävä sen läpi ja sitten edessä oli "vesieste": ruosteisen putken ylitys ja sen jälkeen parikymmentä senttiä vettä, sitten pääsi huoneeseen jossa maalimies oli.
Vesieste osoittautui kaikille koirille enemmän tai vähemmän vaikeaksi, siis kunhan ne ensin osuivat siihen luukulle.
Miklos haukahteli vastakkaisella seinällä ja etsi tarmokkaasti maalimiestä sieltä. Loputla autoin sen luukulle ja silloin se riemastui ja alkoi ilmaista maalimiestä tohkeissaan vetten ylitse. Oli kuulemma useamman kerran yrittänyt astua veteen, mutta aina tassu oli osunut putkelle joka antoi periksi painon alla, ja koira ei ollut edennyt. Sinänsä fiksua selviytymisviettiä: ei voi astua johonkin joka vain uppoaa. Ei koira voi tietää, että se uppoaa vain 20 cm.
Kun kannustimme niin kyllähän se Mikloskin saatiin vesiesteestä ylitse ja maalimiehelle asti.

Huomasin saman kuin aiemminkin, Mikolla kestää pitkään tottua hämärään. Ulkoa kirkkaasta auringonpaisteesta sisälle siirryttäessä se ei vähään aikaan näe kyllä yhtään mitään, vaan kulkee kuin sokkona. Mitä pitempään ollaan hämärässä, sitä paremmin se alkaa liikkua. Töitä se kyllä tekee koko ajan, aluksi vain tahti on todella hidasta mutta kun silmät tottuu pimeyteen, alkaa vauhtia löytyä.

Seuraava maalimies löytyi kakkoskerroksesta kaapista ja heti vieressä portaikossa oli myös maalimies oven takana piilossa. Yrittivät naruttaa minua ;-) mutta valitettavasti en mennyt vipuun kun tähän kerrokseen tullessamme yritin sulkea oven ja ovi vetikin vastaan. :-D

Ullakkokerroksessa oli maalimies piilossa seinään upotetussa komerossa. Miklos alkoi ilmaista parin metrin päässä muurin päälle ylöspäin, ja sitten tarkensi lähemmäs (ihme juttu, hyppäsi viistoa kattoa vasten niin että löi kuononsa siihen), lopulta kävi tarmokkaasti haukkumaan komeron viereen, kuono ylöspäin komeroon osoittaen. Mielestäni tämä ilmaisu oli riittävä, koira oli lähellä ja näytti suunnan, haju tuli varmaan komeron seinälautojen lävitse. Ei koiran tarvitse tietää, missä kohtaa missäkin on ovi.

Ihan hyvä treeni, koira oli ihan tohkeissaan ja innoissaan. Haukkuu liian herkästi, pitää taas tehdä vähän pitempää treeniä sen kanssa, eli antaa haukkua vaikka 10 min jos haukkuu vain seinille, ja maalimies on sellaisessa paikassa että koira voi mennä maalimiehelle asti. Sillä tuo liian herkkä haukkuminen viimeksi saatiin kuriin.

Nyt Miklos jaksoi hyvin, ei ollut väsynyt, mutta eipä tässä tehtykään pitkää ja fyysisesti rasittavaa suoritusta.