Miklos kertoo.

Meillä on ollut ihme hässäkkää täällä viime päivinä. Meidän keittiövastaava on ollut ihan kipeenä mutta eihän se malta lepuuttaa ja sitten se on hermonnut että päästäänkö me sinne frf-testiin vaiko ei. Ja onko vain kaikki tarvittava ja nimenomaan kaikki tarvittava pakattu.

Minä en mistään testeistä tiedä mutta sitten kesken kaiken pakkaamisen meidän isi laittoi mulle sukan jalkaan ja alkoi kietoa siihen päälle jotain paksua teippiä.

Ja yks tassu ei riittänyt vaan tässä kuvassa tehdään jo toista teippisukkaa minulle. Mä vähän tsiigasin että miten se sen oikeen tekee. Tietää sit paremmin, miten sen voi purkaa. Odottelin kans että olis saanut jotain evästä kun olin niin kiltisti, mut ei tippunut.
Ne puhui jostain tassusuojista. Meidän keittiövastaavan piti viedä minut yhteen liikkeeseen sovittamaan armeijan ja poliisin käyttämiä tassusuojia mutta se liike on vain yhtenä iltana viikossa auki ja ei ehditty.

Isäntä teippasi ja rullasi takatassuihinkin kumpaankin omat tossut. Mua hiukoi jo kovasti.

Sitten ne laittoi ne kaikki tossut mulle jalkaan ja mä hilppasin pihalle vähän testaamaan niitä. Aluks hipsuttelin silleen korkein askelin mutta äkkiä niihin tottui.

Sitten ne teki sikamaisen tempun!

Tsiigatkaa minkä hannibal-lecter-härvelin ne laittoi mulle! Voi pojat, tässä vaiheessa ei tassutossut tuntuneet enää missään. Yritin tuijottaa että ne ottaisi härvelin pois, mutta ei ottaneet. Piti kuulemma totutella. Mutta eihän tää päässä voi syödä kuin jotain keittoa.

Käytiin sit iltalenkilläkin kalterit päässä. Monet ihmiset katteli mua säälivästi. Lenkin päätteeksi meidän taloudenhoitaja keräsi autosta tavaroita ja mä vaan lekottelin tälleen lunkisti siinä vieressä. Yritin esittää että ei se kalterihärveli mua yhtään häiritse enää.

Ja sit kun mentiin sisään, niin tapahtu jotain minkä kaikki meidän taloudenhoitajan tuntevat uskoo helposti: se UNOHTI sen häkkyrän mun päähän! Vasta myöhemmin illalla meidän isi kysyi taloudenhoitajalta, miksi Mikolla on kuonis vieläkin, eikö sitä voi ottaa pois. Ja taloudenhoitaja vaan sanoo: Hups! Ai niin se unohtui!  :roll:

Nyt sitten odotellaan että ne tulee hakemaan meidät sinne testiin. Toivon vaan, että toi keittiövastaava on tajunnut pakata tarpeeksi evästä mukaan. Pari päivää kuulemma menee pelkissä töissä ja ottavat puhelimet ja kaikki pois että ollaan vaan sen testin armoilla. Ja sit toi yksi on vieläkin kipeenä että ei me varmana päästä tekemään kaikkea mahdollista. Hmph.