Kaikkea sitä pitääkin sattua! Oltiin tässä yhtenä yönä "töissä" ihan viattomalta näyttävällä joen penkereellä. Maasto oli heinikkoista, korret ja pusikot yltivät hyvin yli metrin korkeuteen välillä.

Samalla alueella oli toinenkin koira töissä, ja välillä perätysten ja välillä rinnakkain ne kulkivat pöheikössä, niin ettei koiria näkynyt välillä lainkaan kun ne olivat niin sen pöheikön sisällä. Näin mentiin noin kilometrin matka.
Olikin petollinen pöheikko! Minun housut kastui läpimäriksi ja reisiä poltteli kun kävelimme tietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Miklos kieriskeli kovasti ja juoksi mielellään kovaa paluumatkalla.

Siirryttiin toiselle alueelle ja autossa Mikko petasi häkin peitot ihan sekaisin. Molemmat koirat olivat myös nuolleet jalkojaan autossa. Uudella alueella toinenkin koira käyttäytyi levottomasti, Mikko juoksi koko ajan kovaa. Jos pysähtyi hetkeksi, niin säntäsi heti perään uuteen suuntaan. Vaikutti kyllä tekevän töitä, mutta kuin "tulta tassuissaan".

Kotimatkalla toinen koira oli levoton, Miklos mylläsi häkissä hurjana. Kun kotona otin koiran autosta, oli sen todella paha olla! Se käyttäytyi kuin sen jalat olisi olleet tulessa ja yritti säntäillä hurjasti eri suuntiin, karkuun tassujaan, ja lisäksi sen koko kroppaa mutta aivan erityisesti päätä poltteli kovasti. Se hinkkasi ja hieroi poskiaan maahan, lattiaan, huonekaluihin, joka paikkaan, tuska ja hätä oli kova.

Hetken katsoin ihmeissäni, sitten tajusin että kyse on jostain myrkyllisestä jota se on saanut päälleen, ja äkkiä koira kylppäriin ja suihkuun. Siinä ei shampoota säästelty kun vaahdotettiin ja pestiin ajan kanssa. Muutkain ensiapua tarjoiltiin siellä suihkussa ja pestessäni ilmoittelin myös toisten koirien omistajille tilanteesta. Meidän kanssa samalla alueella ollut koira säikkyi ja varoi hieman vatsanalustaansa, muilla kahdella, eri alueilla liikkuneilla, ei ollut oireita.
Suihkun jälkeen seurailtiin tilannetta ja pikku hiljaa tilanne alkoi helpottaa. Puolentoista tunnin päästä koira pystyi nukkumaan.

Oltiin saatu hälytys niin, että sitä ennen olin ehtinyt nukkua tunnin verran. Aamulla ei tämän myrkkyhässäkän takia ehtinyt oikein nukkumaan, vain puolen tunnin ajaksi ehdin oikaista itseni vaakatasoon ennen kuin kello soi ja piti valmistautua telkkariin. Oltiin nimittäin Virpin kanssa lupauduttu SubTV:n lemmikkiaiheiseen chattiohjelmaan vieraiksi koirinemme.

Ysin jälkeen ajeltiin Maikkarin studioille, ihan tötteröö kaikki neljä (siis minä, Virpi ja koirat). Ainakin voitiin luottaa siihen, että koirat on rauhallisia kuvauksissa. :-D
Tosiaan oltiin varmaan aika väsähtäneitä koko porukka, Miklos edusti studiossa hienosti nukkuen tuhisten ja tassujaan sätkytellen. silmänisku Sehän se onkin yksi pelastuskoiran tärkeistä taidoista: osata relata ja levätä kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Meitä ohjaajiakin väsytti ja oltiin kuulemma kohtuu ryytyneen näköisiä oltukin, sanoo tutut. Itse en ole vielä uskaltautunut ohjelmaa nauhalta katsomaan.
Muistan ohjelmasta jotain sekavaa, lähinnä ajatelleeni että onneksi Virpi jaksaa jutella ja sitten välillä havahduin, että hitto, se puhuu vieläkin samasta asiasta. Itse katselin ympäriinsä ja pohdin mikä kamera oli milloinkin päällä, kun meille sanottiin, että jos tuijottaa vaan sitä kuvaruutua missä chattitekstit näkyy, niin se näyttää tyhmältä telkkarissa. Ja sitten välillä Virpi ja juontaja kääntyivät tuijottamaan minua ja ymmärsin että minun oli vuorostani syytä keksiä jotakin fiksua sanottavaa.

Ihan tyytyväinen olen tilanteen huomioiden, ei mennyt sanat solmuun eikä sormi suuhun, eikä päässyt mitään sammakoita lipsahtamaan suusta (suora lähetys on kuitenkin suora lähetys ja pelkäsin ajatuksissani möläyttäväni jotakin) - siis minulta, Virpi kyllä pulautti suustaan jotain "totuuksia" miehistä. ;-D
Onneksi ohjelman aikana keksittiin penkoa hälyreppua, tutkia ja esitellä mitä sieltä löytyy, siinä ihan herättiin välillä ja kuulemma oltiin oltu oikein innoissamme kun kaikkea hauskaa löytyi. Onneksi Virpi muisti että pohjaa myöten ei tarvitse penkoa, eli mun vaihtosukat vedenkestävässä pakkauksessa saa kyllä näyttää, mutta pikkuhousut yms henk.koht. tavarat voi jättää levittelemättä suorassa lähetyksessä, kiitos.


Lähetyksen jälkeen oltiin jo puolessa päivässä ja selvisi, että aamupäivän aikana tuo toinen samalla alueella kulkenut koira alkoi oireilla voimakkaammin, mennä apaattiseksi ja haluttomaksi liikkua. Sekin pelkäsi tassujaan ja heitteli vähän päätään. Se pestiin mutta paljon myöhemmin kuin Miklos. Joutuivat ihan käymään eläinlääkärin päivystyksessä iltapäivällä. Onneksi koira sitten lähti piristymään iltaa kohti, vaikka oli vielä illalla haluton liikkumaan. Miklos liikkui illalla välillä hieman huojuen ja välillä jäykästi, joskin iltalenkillä vaikutti omalta itseltään, vain hieman väsähtäneeltä.

Tällä hetkellä on vielä melkoinen mysteeri, mistä koirien myrkytysoireet johtuivat! Toisen koiran emäntä oli myöskin kutissut ja raapinut itseään, minä raavin reidet verille. Jotain siellä oli joka vaikutti meihin kaikkiin pahasti, ja etenkin koiriin jotka kulkivat siellä kasvillisuuden sisässä niin pitkän matkan!
Miklos karvakoirana tietenkin keräsi turkkiinsa valtavat määrät tätä myrkkyä, ja siksi oireili niin voimakkaasti ja nopeasti, ja toisaalta pahat oireet myös lähti pois pesun jälkeen. Toinen koira oli lyhytkarvaisempi ja koska sitä ei pesty heti niin se ehti varmasti nuolla turkistaan myrkkyä enemmän kuin Miklos, ja sai sitten niitä "sisäisiä" myrkytysoireita enemmän ja myöhemmin kuin Miklos.

Nämä "saastuneet" poikakoirat matkustivat minun auton takaosassa ja takapenkillä, ja sunnuntai-aamuna tajusin, etten voi laittaa sinne mitään koiraa ennen auton perusteellista puhdistusta. Miklos matkusti puolitoista tuntia etupenkin jalkatilassa, ja autosta tullessa alkoi hinkata päätään. shokissa Oli siis selvää, että koko auto pitää puunata.
Onneksi öiseen seikkailuun osallistuneet olivat "halukkaita" osallistumaan myös autoni puhdistukseen. Toisin sanoen, soitin Virpille ja velvoitin hänet hommaan, ja Heli oli sitten ihan omatoimisesti jäänyt mukaan siivouspartioon. Niin sitten sunnuntai-iltapäivän ratoksi tyhjennettiin koko auto (sen nähneet tietää miten iso urakka se on), pestiin kaikki irtaimisto (matot, häkki, koiran valjaat yms) ja imuroitiin koko auto sisältä. Nyt peukut pystyyn että saatiin kaikki "paha" pois! neutraali
Ja ei kun mahtavat kiitokset Virpille ja Helille avusta. Tiimityö toimi ihan täydellisesti etsinnässä ja näköjään sitten tässä jälkipyykissäkin (kirjaimellisesti!).


Nyt sitten pidetään peukut pystyssä myöskin että pojat selvisivät vain säikähdyksellä ja muutaman viikon päästä käydään verikokeissa tarkistamassa, ettei jäänyt mitään vaurioita sisäelimiin.

Jos jollain on tietoa mikä voisi aiheuttaa tavallisessa joenreunusmaastossa tällaisia oireita, niin kaikki informaatio otetaan ilolla vastaan. Itse olemme arvelleet myrkyllisiä kasveja tai torjunta-aineita. Rakennusviraston puisto-osasto selvittelee.