Haminan kokeessa oli yksi paikka vapaana, joten lähdimme sinne sitten kokeilemaan, miten menee. Tottista ei ollut suoritettu, joten se oli ensin edessä.

Emme olleet oikein ehtineet treenailemaan tottista koska oltiin siellä Frf-tasontarkastuksessa (juttua tulossa pian). Lisäksi koepaikalla totesin Markulle aamulla, että olin unohtanut treenata ryömimistä! Siis tyyliin pariin viikkoon. Tarkoitukseni oli ollut herätellä ryömimistä muistin syövereistä parina päivänä ennen koetta, mutta olin aivan tyystin unohtanut. En sitten osannut sanoa oliko se hyvä vai paha, olisin kuitenkin halunnut pari kestoa koettelevaa harjoitusta ennen koetta, tuntui, että en ollut tarpeeksi valmistautunut.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jälkeä emme olleet treenailleet viikkoon ja arvelin että se voisi kostautua liikana intona ja takajäljen nostona – olisi pitänyt ottaa yksi lyhyt jälki edellisenä päivänä, mutta ei vaan ehtinyt eikä jaksanut.

 

Mielestäni koira oli sopivan levännyt frf-testin jäljiltä, että sen suhteen en uskonut ongelmia tulevan.

 

Tottis jännitti etukäteen koska siinä on ollut se kirous, että se ei onnistu. Minä pelkään ja jännitän että koira alkaa vetää omaa showtaan, jolloin koira vielä todennäköisemmin alkaa vetää omaa showtaan. Paljon olemme tottiksen eteen tehneet töitä viime syksystä lähtien ja sekin jännitti, tuottaako se nyt hedelmää vaiko ei. Oma realistinen tavoitteeni on ollut, että tottis sujuisi paremmin ensi syksynä.

 

Tottis tehtiin ns. kolmen kiertona, enkä tiennyt mitä olin menossa tekemään kun menimme ilmoittautumaan kahden muun koirakon kanssa - oli vaikeaa kun ei tiennyt, pitikö koiraa virittää aktiivisiin liikkeisiin vaiko paikallamakuuseen.

 

 

Loppujen lopuksi sitten kaksi muuta koiraa meni tekemään ja me jäimme tauolle, ja sekös harmitti - olisin mieluummin antanut koiran olla autossa ja tuonut sen viritettynä suoraan tekemään, kuin odotellut kentän laidalla yhden liikesatsin verran (autoon ei enää kannattanut lähteä viemään). Olisin voinut tässä tilanteessa hermostua ja kaikki mennä pieleen, mutta sain kuin sainkin vakuutettua itselleni, että ei hätää.

Otin lyhyitä paikalla istumisia ja makaamisia sekä pari ketteryystelinettä jotka nostaa aina koiraa, ja sitten taas lyhyitä paikallaoloja ja palkkaamisia.

 

Pääsimme sitten suoraan tekemään liikkeitä. Onnistuin menemään kentälle rennossa ja hyvässä mielentilassa, ei yhtään jännittänyt, ja pystyin ajattelemaan järkevästi kaikki käskyt ja miten annan ne. Hyvin meni!

Ensin oli liikkeestä istuminen, joka yleensä aina epäonnistuu ekalla kerralla. Annoin ensin opettamani vihjeen ja sitten käskysanan, ja olin ihan varma, että koira jäi seisomaan – mutta se istui ja oli kuulemma totellut nopeasti! :-)

 

 

Sitten oli ryömiminen ja ajattelin että se menee huonosti – koira ei ryömi ja saattaa kuumeta räksyttämäänkin, ja sitten on vaakalaudalla loppujen liikkeitten keskittynyt suorittaminen, jos räksy pääsee valloilleen. Mutta Miklos esitti omaksi itsekseen ihan kohtuullista ryömimistä, sehän on sille erittäin vaikea liike. En kuitenkaan jaksanut uskoa, että siitä pisteitä heruisi tyydyttävää enempää, koska olisi voinut mennä paljon paremminkin.

 

 

Olikohan sitten nouto? Ilokseni koiralla ei ollut aikomustakaan ottaa varaslähtöä noutoon. Ollaan sitä kyllä jankattukin ja ratkaisu tähän löytyi siitä, että treeneissä ensin heitän esineen, sitten odotan katsekontaktin, koira saa namipalkan siitä, ja vasta hetken päästä tulee noutokäsky. Jos on varastanut, on homma loppunut siihen. Nouto meni muuten tuttuun koetyyliin :-/ esineen nostelussa hieman heittelyksi, ja pelasin varman päälle ja annoin varsin jämäkän Tänne!-käskyn. Ihan pienillä käsimerkeillä autoin koiraa asettumaan eteen luovutuksessa, koska viimeksi kokeessa kiersi sivulle ja nollasi pisteet sen takia. Noutoa pitää kyllä treenata todella paljon vielä!

 

 

Sitten seuraaminen jossa ei juuri lisäkäskyjä tarvinnut antaa. Kokeessa seuraaminen on meillä aina väljempää kuin treenatessa, mutta mielestäni nyt oli parempaa kuin aiemmin. Hieman koira edistää välillä yhä, mutta paikka on parantunut kyllä, ja nyt ei pää pyörinyt vaan piti kontaktin melko hyvin oma-aloitteisesti.

 

 

Ekan pitkän suoran päätteeksi kontakti oli hieman huono joten tein täyskäännöksen oikealle jolloin koira käännöksen jälkeen paransi paikkaansa, ja sitten L:n lopussa oli hyvä kontakti ja tein täyskäännöksen vasemmalle – ollaan opeteltu näyttävä hyvä täyskäännös vasemmalle jossa koira hypähtää paikallaan ympäri takapuolta taakse heittäen kulmassa, mutta se vaatii hyvän keskittymisen ja ajoituksen. ;-)

 

 

Sitten taisi olla liikkeestä maahanmeno, se meni ihan tyylikkäästi ja muistin antaa vähintäänkin riittävän painokkaan käskyn. Istui hieman etäälle luoksetulossa, mutta kohtuusuoraan ja siitä ihan kivasti sivulle. Jostain syystä meille ammuttiin myös tässä maahanmenossa kun muille ammuttiin vain seuraamisessa, ja juuri 10 askeleen kohdalla, kävelin kylmästi vielä ampumisten ajan ja annoin heti tokan ampumisen perään vasta käskyn, koska en uskonut koiran kuulevan käskyä kunnolla kun ihan takana jysäytettiin ysimillisellä pariin kertaan. Laukauksistahan se ei toki ole moksiskaan.

 

Palatessamme lähtöpisteeseen yhdessä kävellen alkoi hieman näkyä turhautumisen merkkejä, kerran koira näytti siltä että voisi haukahtaa, ja silloin sanoin tiukan EIn ja koira oli hieman typertyneen näköinen, otin tiiviiseen seuraamiseen ja hyvin keskittyi taas.

Sitten taisi olla liikkeestä seisominen, se meni myös ihan hyvin ja luoksetulo oli mallikas, tiiviimpi kuin edellinen ja hyvä sivulle tulo siitä. Hyvin malttoi koira odottaa edessä molemmissa luoksetuloissa, ei ollut yhtään ennakoimassa sivulletuloja. On harjoittelu siis kannattanut, ollaan erikseen harjoiteltu hetken istumisia edessä kaikessa rauhassa luoksetulon päätteeksi.

 

Kiitin pariin kertaan taputtamalla reilusti, ja kunnolla kehumalla. Näissähän on ollut riskinä, että koira tajuaa, että oikeaa palkkaa ei siis olekaan tulossa (ei kehu tai taputus vatsaa täytä!) ja alkaa turhautua ja räkyttää. Nyt keväällä olen kuitenkin yrittänyt ketjuttaa kehu -> taputus -> palkka, ja se on auttanut, koira on alkanut pitää kehujakin palkkana.

 

Lopuksi eteenmeno, jossa annoin kädellä vihjeen tulevasta liikkeestä tuomarin kirjoittaessa muistiinpanojaan. Ollaan otettu treeneissä eteenmenoa niin, että koira on seurannut, sitten perusasento ja siitä lähetys eteenmenoon; tällä on saatu edistäminen ja ennakoiminen valmistelevasta vaiheesta pois. Niinpä koira seurasi hyvin ennakkovihjeestä huolimatta ja lähti hienoon melko suoraan eteenmenoon. Juuri kun mietin että kohta pysäytän, tuomari sanoi "käsky". Huusin Maahan! juuri siten kuin olen harjoitellut ja kerrankin tarpeeksi kovaa moottorimelun yli (häiriönä oli koko tottiksen ajan vieressä paikoillaan puksuttava traktori). Koira pysähtyi, kääntyi katsomaan ja seisoi häntä heiluen ja sitten mikkomaisella viiveellä meni maahan, ihan ekasta käskystä ja niille sijoilleen, ja kyllä olin iloisesti yllättynyt! Lähdin koiraa kohti ja silmä tarkkana kyttäsin, ja oikeassa olin, kun olin noin 5 metrin päässä siitä se yritti hypähtää eteenpäin, hampaitten välistä sähähdin maahan ja se auttoi.

 

Sitten koira pompsahdellen paikallamakuupaikalle, annoin vähän pompsahdella että sai purkaa itseään mutta en päästänyt räksytysmielentilaan kuitenkaan. Hyvin jäi maahan ja pysyi tarkkaavaisena koko ajan. Parimme suoritti liikkeitä pitkään ja hartaasti ja minä juutuin katsomaan niitä niin, että unohdin mennä henkilöryhmään! Koirakko oli jo tekemässä henkilöryhmää kun tajusin että minun pitäisi olla siellä. Kiiruusti juoksin ryhmään ja hymyilin vaan tuomarille.

 

Ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan (vai ikinä?) oli hyvä fiilis tehdä tottista kokeessa ja se ehkä näkyi sitten myös? Ja ehkä ekaa kertaa koskaan meni kaikki jättävät liikkeet oikein! Tuntui siltä, että minä johdin tilannetta ja vein eteenpäin suorituksia, ja pystyin ajattelemaan ja suunnittelemaan käskytykset. Niinhän sen pitäisikin mennä. Kunpa tämän fiiliksen saisi nyt vietyä jatkossakin kokeisiin.

 

Arvostelun tuomari aloitti: "<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Majka Borgström ja ... - ... - ... - ... joku koira." :-D

Kehui meitä sitten hyvin osaavaksi pariksi ja että ohjaaja teki varmasti kuviot. Saimme seuraamisesta Erinomaisen vaikka koira seuraa hieman väljästi ja edessä, kuulemma näin pienelle koiralle se sallittakoon... Liikkeestä maahan ja seisomaan jäämisistä saimme Erinomaisen, istumisesta EH ylimääräisen kropanavun takia. Ryömiminen Erinomainen (!), nouto vain H koska koira nosteli esinettä ja koska ohjaaja antoi niin ponnekkaan lisäkäskyn, jonka tuomari toki ymmärsi täysin laskelmoiduksi. Eteenmeno ja paikallamakuu niinikään Erinomaiset.

Meitä arvostellessaan, monen liikkeen kohdalla tuomari teroitti erikseen: "arvokisoja ajatellen voisi huomauttaa vielä siitä ja tästä ja tuosta, mutta kyllä tämä nyt vielä on erinomainen". Heh, olipa jännä huomata, että onko meillä joku maine tai jotain, kun meille puhutaan erikseen arvokisoista! ;-D

Loppuarvosana tottelevaisuudesta oli EH, ja olen erittäin tyytyväinen suoritukseemme. Paljon hiottavaa vielä, mutta silti pitkään aikaan ensimmäinen eheä suoritus alusta loppuun asti.

 

Sitten päästiin pikku hiljaa jälkimetsään. Maasto oli rutikuivaa. Jälki nostettiin ruudusta, Miklos sai jäljen hyvin pian, lähti oikeaan suuntaan, kääntyi ympäri ja lähti takajälkeen, ja sitten jostain syystä jätti jäljen ja jatkoi eteenpäin ruudussa. Teki isossa kaaressa U-käännöksen ja törmäsi jälkeen uudestaan ja nyt lähti oikein hyvin ajamaan oikeaan suuntaan. Jäljennostosta olimme saaneet arvosanan EH, tuomari hämmästeli koiraa joka jäljen jätettyään vielä nosti sen uudestaan ja lähti ajamaan sitä hyvin. En kyllä itse ymmärtänyt mitä ihmeteltävää siinä on.

 

Aika pian tuli ensimmäinen esine, sen koira ilmaisi hyvin ja palkkasin sen. Sitten jälki jatkui suoraan vähän matkaa ja tuli leveä ja oikein syvä oja jonka pohjalla oli vettä. Toisella reunustalla näkyi jäljentekijän jalanjäljet kun oli noussut vastapenkerettä ylös. Miklos ylitti ojan ja heti ojanpenkereellä oli hirveää tiheää risukkoa. Koira etsi ja etsi, ei vain löytänyt mistä jälki jatkuu. Etsittiin ja alettiin nostaa jälkeä uudelleen ojan toiselta puolen isommilla kaarroksilla, ei vain löydy. Hirvenjälkiä kyllä sitäkin runsaammin! Pari kertaa koira palasi ojalle ja takaisin toiselle puolen, mutta aina jälki johti sen mielestä ojalle ja sitä yli.

Yritin nostaa jälkeä isommalta alueelta mutta ei auttanut, ei löytynyt. Lopulta oli pakko luovuttaa.

 

No, siinä olikin sellainen juttu, että jäljet oli kuulemma tarkoituksella vielä vaikeampia kuin pk-voittajaluokan jäljet. :-/ Jollain jäljellä oli ollut esine kulmassa ja heti perään harhajälki, yms. Lisäksi sää oli vaikea.

 

Meillä siis homma kaatui siihen, että jälki teki noin 90 asteen kulman ojan toisen puolen penkereellä. Eli jäljentekijä oli mennyt ojasta hieman viistosti yli, astunut askelen pari penkereen yläreunalla ja sitten siitä palannut viistosti takaisin ojan toiselle puolen. Koska oja oli niin leveä, oli meno- ja paluujälki sikäli etäällä toisistaan, että ojan ekalla puolen ei koira huomannut jäljen jatkuvan vähän matkan päässä samalla puolen ojaa. Ja minä nostatutin jälkeä vain siellä toisella puolen. Että se siitä jäljestä sitten!

Palasin tielle päin kulkien laajaa aluetta metsässä, ajattelin että jos jälki olisi vielä jostain noussut, tai esineitä tullut vastaan, tai maalimies... edes jotain. Koira nosti jälkeä ihailtavan aktiivisesti ja tarmokkaasti ja pitkään huomioiden, että siellä oli vain niitä hirvenjälkiä.

 

Opittiinpa taas lisää asioita, mitä pitää vielä jäljellä harjoitella. Näin vaikeaa jälkeä ei ollakaan koskaan edes yritetty tehdä. Mietin toki jälkikäteen, että jos olisin vain laskenut irti liinasta ja antanut koiran tehdä töitä ja pysynyt itse poissa siitä ojalta, niin olisiko se osannut loppujen lopuksi ratkaista asian. Olisi ehkä voinutkin. Nyt minä olin ehkä vähän patistamassa ojan yli, kun näin selvät tallausjäljet vastapuolella. :-(

 

Lopuksi kävin vielä tottiskentällä ottamassa kaikki jättävät liikkeet ja palkkasin riepotuspallolla jota Miklos rakastaa, ja jota ei ole otettu esille niskavamman jälkeen kertaakaan. Nyt otin vähän seuraamista myös ja pienen eteenmenon riepotuspallon kanssa. Myös kettistelineet käytiin läpi. Hyvä lopetus, kun saatiin vielä pidettyä spesiaalihauskaa tottiksessa.