Tänään treeneissä keskustelimme maalimieskäyttäytymisestä, ja tuli mieleen tämä lausahdus, jonka ulkomaalainen tuomari sanoi eräälle koiranohjaajalle kansainvälisessä kokeessa. Tuomari viittasi tällä siihen, että koira oli haistellut makaavan maalimiehen lippalakin lipan reunaa ennen kuin alkoi haukkua.

Toisessa kokeessa erään koiran ilmaisu tippui erinomaisesta arvosanasta erittäin hyvään koska koira oli tassulla koskenut maalimiestä tullessaan piilolle ja pysähtyessään. Ei siis tassulla kaapinut, vaan pysähtyessään osunut. Tällöinkin asialla oli ulkomaalainen tuomari.

Yhdistävänä tekijänä molemmissa kokeissa on ollut, että tuomari on siis ollut ulkomaalainen ja tentannut maalimieheltä ilmaisun jälkeen hyvin tarkkaan, miten koira käyttäytyi. Vähäinenkin koskeminen on johtanut ilmaisu-arvosanan laskemiseen.

Parina viime vuotena Suomessa on painotettu paljon sitä, että pelastuskoira ei saa käyttäytyä aggressiivisesti ja maalimiehen tulisi säilyä koskemattomana. Tätä on painotettu siis puheissa ja ehkä kirjoitetuissa teksteissäkin, mutta käytäntö on ollut kovin erilaista.

Jos koira on tullut suorastaan päälle ilmaisemaan, on siitä yleensä sakotettu laskemalla ilmaisun arvosanaa. Mutta miten suhtaudutaan hammasteluun?

Eräs maalimies kertoi tuomarille, kuinka koira oli haukkujen välissä kosketellut hampaillaan maalimiestä kasvoihin, useamman kerran, ja tämä oli tuntunut hyvin epämiellyttävältä. Koira läpäisi kokeen, ja sai siis toisen viranomaistasolle vaadittavista koetuloksista.

Eräs toinen koira oli haukkujen välissä ottanut hampaillaan maalimiestä kädestä kiinni. "Lievää häirintää", totesi tuomari ja alensi ilmaisun arvosanaa hieman.

Pakko kysyä, where is the big problem?