Meidän piti mennä tänään jälkikokeeseen Pohjaan. Olin koko viikon kyttäillyt säätiedostuksia ja lauantaina laitoin pari vesipulloa ja kylmäkallet pakastimeen ja paloittelin grillibroileria rasiaan mukaan. Kaikki oli valmiina. Lämpötilaksi luvattiin puolenpäivän aikaan +18-19 astetta ja iltapäivällä +22 C.

Sitten aamulla kun kello soi kuudelta, katsoin mittariin: +18 astetta. Peruutin kokeeseen osallistumisen.

Tehtiin nimittäin tuossa hiljattain yhtenä kuumana päivänä pitempi jälki ja vaikka koira tuntui itse jäljestämisen jaksavan hyvin, niin sen jälkeen oli aivan naatti ja läähätti tosi kovasti.

Jäljestäessään kun koira keskittyy ja kulkee pääosin suu kiinni eikä läähättäen reippaasti laske ruumiinlämpöään, niin pelkään koiran kuumuvan liikaa. Mikon heikkous kun on sen huono kuumankestävyys. Siispä koiran oman turvallisuuden vuoski peruutin kokeen.
Ja Kyllä!! Otti todella koville tehdä moinen päätös. Ja sitten kun Markku, joka on käynyt samat kaksi jälkikoetta kuin mekin, sanoi että tämä jälki oli maastoltaan ja kulultaan helpoin kaikista, niin arvatkaa harmittiko.... sanokaa nyt joku, että päätös oli oikea?!

Illalla kokoonnuttiin radalle pienellä porukalla. Sitä ennen otettiin Mikon kanssa raunioilla vähän esine-etsintää, kun eräs yhdistyksen jäsen oli hukannut raunioille perjantaina silmälasinsa. Henkilö tuli mukaan katsomaan ja levitteli vähän lisää tavaroitaan raunioille, jotta saatiin tuunattua Mikon nenä oikein: ensinnäkin siihen, että nyt etsitään esineitä, ja toiseksi siihen, että etsitään juuri tämän henkilön esineitä. Mikon kun kanssa ei esine-etsintää juurikaan treenailla, joskus nuorempana jonkin verran huvin vuoksi kolikoilla tarkkuusetsintää 3 x 3  tallatusta ruudusta; niin ajattelin että autetaan vähän kaveria alkuun.

Nyt tämä lasinsa kadottanut henkilö heitteli hanskoja ja pikkukolikoita raunoille sinne tänne, alueelle jolla silmälasit ehkä olivat. Miklos Sitten nouti ensin kaikki hanskat yms isot esineet sieltä, ja ihme kyllä, löysi myös kolme kolikkoa! Olin ihan ihmeissäni koska kolikot on tosi vaikeita löytää. Mutta hyvin meni. Silmälaseja ei kyllä löytynyt, mutta muuten esine-etsintä toimi paremmin kuin olin odottanutkaan! Miklos jaksoi myös tehdä aika pitkään etsintää vaikka mitään ei enää löytynytkään. Lopetettiin sitten vielä yhteen kolikkoon.

Varsinaisissa treeneissä halusin ottaa jotain erilaista vaihteen vuoksi, ja otettiin sitten ns. taajamaetsintänä harjoitusalueen rakennuksia ja niitten lähiympäristöä. Saatiin ihan kiva ja vähän erilainen treeni-ilta.

Mikolle laitettiin maalimies saunarakennuksen katolle, sen se paikallisti aika nopeasti ja aika hyvin, ensin pyrki seinässä olevasta ovesta sisälle mutta sitten osasi siirtää huomionsa ylemmäs, katolle. Vitsit että koira olikin innoissaan kun maalimeis nousi seisomaan ja näyttäytyi katolla! Miklos ihan hypähteli ilmaan kun seurasi alhaalta maalimiehen siirtymistä tikkaille ja alastuloa.

Toinen maalimies oli Virpi omassa autossaan, jossa oli myös Virpin koira Rinna. Auton ikkunat ja takaluukku oli raollaan. Kylläpäs oli vaikea! Miklos pörräsi ympäriinsä alueella, oli myös kovin kiinnostunut avoimesta makkara-palkkapurkista joka oli yhden pömpelin päällä. Aika pitkään sai koria paikallistaa ennen kuin uskoi että autoa oli ilmaistava. Ilmeisesti auto autona ja erityisesti Rinna autossa sai koiran aina kääntymään pois juuri pari metriä autosta? Kierteli ympäri ja tarjosi talon seinään ja läheisen kontin seiniä, kunnes lopulta lähetin auton ja seinän välistä ja silloin sai voimakkaan hajun autosta ja alkoi lopulta ilmaista auton takaosaa. Vaikeeta!

Lopuksi halusin (ahneuksissani ja innostuksissani) pari rullan nostoa. Laitettiin tuulen yläpuolelle maalimies ja kuljin sivutuuleen koira hihnassa. Miklos nosti äkkiä nopeasti rullan suuhun. Peruutin ja tulin uudestaan samaan kohtaan, nosti taas rullan suuhun. Otin rullan pois ja laskin koiran irti ja lähetin - se lähtikin eri suuntaan kuin mistä tuuli, ilmeisesti kiersi vaikeakulkuisen alueen, törmäsi maalimiehen jälkeen ja jäljesti perille (lopussa oli löytänyt maalimiehen ilmahajulla). Parit haukut ja palkka maalimiehellä. Hmm. :-/

Otettiin toinen vielä, nyt lähestyttiin kauempaa ja kun koira sai hajun sivutuulessa, maalimies oli aika lähellä. Kun sai hajun, nosti heti rullan, tai ainakin yritti - en nähnyt. Peruutin ja halusin uusinnan, nyt koira kutienkin oli jo niin hajulla että alkoi haukkuen ilmaista ja kiskoa maalimeistä kohti. Lopulta otti rullan ja päästin irti ja maalimies palkkasi parin haukun jälkeen.

Mitäs tästä opittiin? Ei pidä ahnehtia kaikkea samalla kertaa. Rullan nostot tehdään ihan erikseen jossain esim. tasaisella kentällä jossa on hyvä sivutuuli ja tarpeeksi voimakas tuuli, jotta hajuvana on kapea. Niin kuin ekalla kerralla! Pitää olla tarkkana, että koira ei opi, että rullan nappaamalla pääsee vapaaksi, vaan että se ottaa rullan ja pääsee maalimiehelle VAIN saapuessaan hajuvanaan.

En vaadi, että koira pitää rullaa pitkään suussaan, enkä ota rullan tuontia lainkaan. Tämän hetken ajatuksena on, että tavoitteena on koira, joka vesillä aktiivisesti nostelee rullaa kun saavutaan hajuvanaan ja mitä voimakkaammaksi haju käy - ja samalla näyttää suuntaa mihin pyritään.