Pitihän sitä päästä kokeilemaan heti kun oli ajatusta jalostanut pääkopassaan muutaman tunnin ajan. Meidän vanhaa kiintorullaa en löytänyt joten lainattiin Satulta, kiitos vain!

Ensin toteutuksen suunnittelu, Virpin kanssa puhelimessa ja Satun kanssa paikanpäällä. Tarkoituksena oli kulkea tuulen alapuolella (maalimies poissa näkyvistä) edestakaisin, koira hihnassa ja pötkörulla kaulassa (siis ei norski vaan roikkuva pötkylä).
Kun koira saa hajun ja haluaa edetä maalimiestä kohden, niin jollain ilveellä saan sen ottamaan rullan suuhun ja naksutan ja palkkaan namilla. Sitten jatkan eteenpäin ja tullaan pois hajuvanasta. 
Käännytään takaisin ja uudestaan liikkeelle poikkituuleen. Taas kun tullaan hajuvanaan, koiran pitäisi ottaa rulla -> naksu -> palkka minulta. Taas pois hajusta.
Sitten kolmannella kerralla kun koira saa hajun -> ottaa rullan -> naksu -> otan rullan irti pannasta ja lasken koiran maalimiehelle, jossa normaali haukkuilmaisu ja palkka. Siis vikasta naksusta palkkana on pääsy maalimiehelle jossa toimitaan kuten tavallisestikin.

Pohdintaa: Tällä tekniikalla saa nopeasti ja yhdellä maalimiehellä kolme toistoa. Saadaan myös koiralle paras palkka loppuun eli maalimiehelle pääsy. Päädyin Virpin ehdotuksesta siihen että ottaisin koiralta rullan pois sen päästessä maalimiehelle, jotta siellä olisi valintana pelkkä haukku. Maalimiehet haukutaan meillä jatkossakin, joten suorapalkkaa en ota vaan aina vaaditaan edes muutama haukku.

Käytiin tuttavalla illalla ja siellä oli sopiva iso nurmikenttä. Värväsin parit PON-ihmiset maalimiehiksi ja lähetin yksitellen piiloon tuulen yläpuolelle siten, että nurmelle ei tullut jälkeä. Ei kun tuumasta toimeen. Satu kulki mukana tarkkailemassa ja kommentoimassa, sillä tällaisessa uuden testaamisessa ei ole koskaan liikaa silmiä.

Laitoin Mikolla hihnan valjaisiin kiinni ja rullan pantaan kiinni. Käytin rullaa suussa vanhoja muistoja verestääkseni, onhan Mikolla otettu muutaman kerran kiintorullaa reilu 4 vuotta sitten. ;-D (pelasimme silloin lähes poikkeuksetta irtorullilla)

Jännää! Lähdettiin poikkituuleen kohdasta jossa ei ollut varmuudella hajua maalimiehestä. Annoin vihjesanan ja kuljin koira melko lyhyessä hihnassa. Kun Mikko alkoi käyttäytyä kuin sillä olisi ollut haju, pyrki maalimiehen suuntaan, pysähdyin ja odotin. Eihän mitään muuta kuin kiskomista tietenkään tapahtunut, joten annoin vihjesanan noudolle, ja Miklos katsoi alas (siis mitä noudettavaa tässä nyt muka olisi?) ja nosti sitten hieman äkäisenä rullan suuhunsa. Naks! ja nami minulta. Sitten jatkoin poikkituuleen ja tultiin pois hajuvanasta.

Takaisin edelliseen suuntaan mutta hieman lähempää maalimiestä ja sama juttu, koira sai hajun ja alkoi vetää, nyt hetken odottelun jälkeen otti itse rullan ja Naks! palkka minulta. Vein pois hajusta taas. Kolmannella kerralla mentiin taas poikkituuleen vähän lähempää maalimiestä ja nyt kun koira sai hajun, se heti nappasi rullan suuhun. Siinä se tapahtui - oivallus. Valo syttyi. :-D Naksautin heti ja yritin sitten mahdollisimman nopeasti irrottaa rullan koiran pannasta. Hihnan jätin perään kun olisi mennyt liian kauan kaikessa irrottelussa muuten. Lähetin maalimiehelle, joka oli ohjeistettu ottamaan pari haukkua ja sitten antaa palkan. Hyvin meni!

Sitten vein koiran piiloon ja vaihdettiin maalimiestä ja maalimiehen paikkaa. Odotellessa yritin selostaa kiinnostuneille PON-ihmisille mitä olin koiralle opettamassa ja kuulosti varmasti todella sekavalta.

Koira esille ja lähdin taas poikkituuleen kulkemaan antaen vihjesanan etsimiseen. Miklos taisi saada samanaikaisesti sekä hajun maalimiehestä että taskustani pudonneesta pienestä valonapista, koska kävi valonapin kohdalla maahan rulla suussa. :-D
No, palkattavahan se oli. Hyvä että saatiin valo talteen!
Sitten pois hajusta ja uudestaan poikkituuleen, lähempää maalimiestä. Miklos sai paitsi hajun niin myös näki maalimiehen, ja kiskoi ja haukkui. Vedin vain vastaan hihnassa ja hetken haukuttuaan Miklos otti rullan suuhun. Naksu ja palkka minulta.
Kolmannella kerralla mentiin taas poikkituuleen lähempää maalimiestä, ja Miklos kävi kuumana maalimiehen luokse. Hajuvanassa otti nopeasti rullan, ja minä yritin nopeasti irrottaa rullan pannasta ja lähetin vauhdilla maalimiehelle. Siellä pari haukkua ja palkka.

Hyvin meni. Olen ihan yllättynyt. Ekassa setissä tapahtui oivallus ja noitten kahden kolmen toiston setin jälkeen koira vaikuttaisi oppineen mitä halusinkin. Luulin että olisi ollut paljon vaikeampaa. Ihan yllättävä juttu!

Taidanpa ottaa rullan käytöön myös liinassa tehtävään tosietsintään, sillä liinassa Mikko on hyvin hankalalukuinen. Rulla antaisi koiralle vielä yhden tavan lisää kertoa minulle, että sillä on haju, koska tosiaankin Miklos on melko vaikealukuinen liinassa ja minun lähelläni, se kun kiskoo ja hilluu joka suuntaan muutenkin ja selkeät merkit hajun saamisesta heikkenee.

Jo kaksi vuotta sitten pohdin asiaa, joka nyt pulpahti taas mieleeni. Mietin silloin, että tosietsinnöissä metsämaastoja haravoidessa laittaisin koiralle rullan kaulaan ihan vain varmuuden vuoksi. Koiran ei nimittäin tarvitse olla edes kaukana ohjaajasta, riittää että se on tuulen alapuolella ja vaikka kalliokumpareen takana, ja haukku ei kuulu. Jos Miklos aikansa haukuttuaan toteaisi, että ei se ääliö ohjaaja tule, ja ottaisi rullan ja lähtisi sen kanssa hakemaan... Tai jos löytö olisi jotakin mitä se ei halua haukkua, niin sillä olisi myös rulla vaihtoehtona?