Pääsin Viilariin vasta seitsemän maissa, ja kiirettä piti pitkään. Piti ehtiä myös kauppaan ennen kotiinmenoa, joten enpä sitten ehtinyt ottaa Mikolle kuin pikaisen seuraamisen kettispuolella ja pari jättävää liikettä. Lisäksi hetken aikaa jättävien komentojen erottelua, eli kävelin peruuttamalla ja kutsuin koiraa, ja aina komensin jonkun jättävän liikkeen, ilman mitään kropan apueleitä tai käsimerkkejä, ja naksutin oikeasta suorituksesta.

Harmitti paljon kun ei ehtinyt lainkaan keskittyä omiin koiriinsa. Moppia en ehtinyt edes ottaa lainkaan ulos autosta.

No, ehkäpä Mikkoa nostatti kun ei päässytkään tekemään juuri mitään.