Järjestimme vpk-junnujen kanssa yhteisen harjoituksen. Lapset tutustuivat pelastuskoirien käyttöön ja toimivat maalimiehinä.

Toinen etsintäalue oli taajamaetsintää koira liinassa, iso parkkipaikka ja sen lähiympäristö sekä pieni tienpätkä ja sen molemmat puolet ulkorakennuksineen ja pöheikköineen. Piilossa oli tien varrella 2-3 lasta ja aikuinen.
Toinen etsintäalue oli kohde-etsintänä kaksi pientä metsikköä. Jälkimmäisessä oli piilossa kaksi pikkupoikaa ja aikuinen mieskin löytyi lähettyviltä.

Toimin harjoituksessa johtona, meillä oli radiopuhelimet käytössä joten tuli harjoiteltua myös asiallista viestiliikennettä. Harjoitusta suorittamassa oli neljä viranomaistason koirakkoa ja yksi yhden lajin koira.
Ensin liikkeelle lähti kaksi koirakkoa toisten koiranohjaajien toimiessa heille apuohjaajina. Kummankin koirakon mukaan lähti 4-5 lasta seuraamaan pelastuskoiran työskentelyä, ja apuohjaajan roolina olikin myös kertoa heille toiminnasta. Koiran taas tuli keskittyä työhönsä ympärillä olevasta hälinästä välittämättä. Taisi olla aika hyvää harjoitusta!
Kun tehtävät oli suoritettu, vaihdettiin alueita ja koiranohjaaja ja apuohjaaja vaihtoivat rooleja keskenään. Myös maalimiehiä vaihdettiin ja lapset pääsivät seuraamaan uuden alueen etsintää. Harjoitus vietiin läpi ripeästi ja ongelmitta ja kaikki onnistuivat hyvin. :-)
Ainoa koettu yllätys oli, kun sain ilmoituksen YHDEN lapsen löytymisestä. Kun pyysin kyselemään lapselta, oliko hänellä mahdollisesti ollut kaveria mukanaan, niin hetken päästä tuli ilmoitus että kaveri löytyi puuhun kiivenneenä. ;-D

Virpin Rinnalle otettiin lopuksi pieni taajamaetsintäharjoitus, jossa maalimiehet olivat piilossa maan alla kaivossa.
Ihan viimeiseksi halusin Mikollekin samanlaisen yhden piilon harjoituksen kuin Rinnalla oli.

Lähdin valmistelemaan koiraa, mutta silloin oli tullut ongelmaksi se, että niin moni lapsi halusi vielä mennä piiloon Mikolle. Meillä olikin sitten peräti kolme piiloa melkeinpä vieri vieressä...
Ensin kävimme parkkipaikkaa ja sen ympäristöä läpi koira liinassa, tyhjä alue. Sitten menimme kohti sitä kaivoa. Siinä seisoi paljon porukkaa katselemassa ja kaivon vieressä oli lehtiroskiksia kaksi ja niitten vieressä hiekkakasa jonka päällä kiipeili lapsia. Miklos kävi haistamassa lapset kasalla ja alkoi välittömästi sen jälkeen ilmaista lehtiroskista kasan vieressä. Varsin tarmokkaasti vielä. Ihmettelin kyllä, miten se niin nopeasti ja varmasti ilmaisi mutta oikeassa se oli - lehtiroskiksessa oli pieni poika, joka oli jo aiemmin illalla inttänyt että haluaa sinne piiloon.

Jatkoimme etsintää ja Miklos alkoi pian ilmaista kaivonkannen vieressä olevaa puista koppia, haisteli sitä ja haukahteli katkeilevasti, kunnes omasta oivalluksestaan hyppäsi kopin katolle ja tarkisteli siellä - tuli alas ja siirtyi sitten haistelemaan kaivon kantta ja kuopi kaksin tassuin maata ja haukkui ilmaisun sitten: selkeä paikannus. Kaivon kannen alta löytyi peräti kolme tai neljä pientä nauravaista tyttöä karkkipussi kädessään.

Minulle ilmoitettiin, että etsintä jatkuu yhä, mikä alkoi jo vähän huvittaa, joten jatkoimme nurmipläntille jossa oli muutama puska ja iso tiheä kuusi. Kiersin ensin alueen takareunoja myöten ja tuli takaisin tuulen alapuolen kautta ja lähetin Mikon kuuselle päin - se pujahti alaoksien lomasta sisään ja näin vain kuinka häntä heilui ja ensin tuli ponnekas haukku, sitten hämmentynyt hiljaisuus. Kun menin lähemmäs niin haukku alkoi uudelleen, vähän kysymysmerkkinä, mutta haukkui kuitenkin.
Kuusen alla istui Heli pienin lapsista sylissään, lapsi ei ollut uskaltanut mennä kaivoon mutta ei suostunut lähtemään kotiinkaan ennen kuin sai olla maalimiehenä.
Palkkasin muuten aina itse, mutta Heliltä löytyi Mikolle herkkuja taskusta niin saatiin vielä uudet hyvät haukut ja palkka tuossa tilanteessa.

Lopuksi jäimme vielä juoruamaan pienellä porukalla ja lapset silittelivät koiria ja kyselivät niistä kovasti. Mikko ei niin välitä ylettömästä läheisyydestä mutta antoi kiltisti lasten silitellä ja tottelikin kun yksi tyttö komensi vuorotellen istumaan ja maahan. Miklos on kyllä hyvin nöyrä ja kiltti koira vieraitten ihmisten suhteen. Harmi vain, että se on niin tavattoman ahne, että tottumattomat eivät voi antaa sille herkkuja.

Hyvä treeni kaikin puolin, niin ohjaajille, apuohjaajille, koirille kuin lapsillekin. Ensi viikolla menemme kertomaan vpk-junnuille miten varustaudutaan kun lähdetään metsään, ja miten toimitaan kun sinne eksyy. Varmaan myös etsimme ketjussa jonkun tai jonkin kadonneenkin.