Tänään päästiin merelle kovaan tuuleen. Käytännössä totesimme että seuraavat kolme asiaa toimivat käytännössä juuri kuten teoriassakin:
- kovalla tuulella hajukiila on hyvin, hyvin kapea aika kaukanakin kohteesta
- kovalla tuulella pitäisi ajaa veneellä hyvin, hyvin hitaasti, jotta koira ehtii ilmaista hajukiilan ennen kuin on jo ajettu sen läpi
- kovalla tuulella aivan saaren vieressä tuulen alapuolella ei tuule, vaan saari ja kova tuuli nostaa hajut kauemmas (aivan kuten kallio tekee katvealueen rinteeseensä metsässä).

Tällä kertaa toteutimme harjoituksen niin, että menimme koko porukka yhteen saareen, johon jätettiin koirat ja ohjaajat, ja sitten merimiehet vei maalimiehet paikoilleen. Tästä saaresta meitä sitten haettiin yksitellen treenaamaan, ja yksi koiranohjaaja vuorollaan valvoi odottavia koiria saaressa. Hyvin meni.

Miklos oli ensimmäisenä harjoitusvuorossa. Pyysin merimiehiä ajamaan sivutuuleen, hajukiilaan ja sen läpi, ja sitten takaisin kiilaan uudelleen. Kun koira nostaisi toisella kerralla rullan, voitaisiin rantautua saareen.
Oli tosiaankin kova tuuli. Miklos meni reippaasti keulaan kun tuli aika aloittaa työt, ja selvästi tiesi nyt mitä piti tehdä. Se seisoi tai istuskeli tyynesti keulassa ja haisteli tuulta. Minä saatoin rauhassa jäädä kauemmas ja antaa sille paremmin tilaa tehdä hommansa. Olin päättänyt, että mitään ei tapahdu ellei koira nosta rullaa, siis että odottaisimme ja ajelisimme edes-takaisin kunnes koira selvästi ilmaisisi hajukiilan.

Pelkona on kuitenkin koko ajan, että koira alkaa hupia nostelemaan rullaa, ja minä en osaa tulkita milloin on kyseessä oikea nosto. Nyt koria kuitenkaan ei osoittanut mitään kiinnostusta rullaa kohtaan, kunnes selvästi tulimme hajukiilaan ja rulla nousi pariin kertaan peräkkäin. Ajoimme ulos kiilasta ja käännyimme ympäri, ja kun tulimme uudestaan hajukiilaan, rulla nousi taas. Hyvin meni tämä ensimmäinen maalimies tähän asti.
Sitten piti rantautua, katsoimme parhaaksi käyttää saaressa olevaa laituria, joka oli aika kaukana maalimiehestä, mutta rannan kivet näytti aika pelottavan liukkailta.
Kun pääsimme maihin, Miklos lähti vauhdilla juoksemaan ympäri saarta etsien, minä yritin johdatella sitä tuulen alapuolelle. No päädyinkin lähettämään sen suoraan pienelle hiekkarannalle ja siellhän se oli, kahlaamassa rantavedessä...
Komennosta tuli pois ja jatkoi etsimistä ja löysikin pian maalimiehen, jonka haukkui innokkaasti.

Sitten liukasteltiin takaisin laiturille ja veneen kyytiin. Pieni siirtyminen ja uudestaan töihin. Hajukiila oli totisesti kapea! Miltei heti kun Miklos kipusi keulaan, se nosti nopeasti rullan ja ei sitten enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ajattelin, että se oli turha nosto, enkä kiinnittänyt siihen huomiota. Melkein kymmeisen minuuttia sitten haravoimme merellä ilman mitään ilmaisuja. Ajelimme saarta kohti siksakkia sivutuuleen, ja kun menimme samaan kohtaan kuin aiemmin mutta lähemmäs, niin rulla nousi uudelleen taas, mutta hyvin nopeasti vain Miklos käytti rullaa tassun avulla suussa ja se oli siinä. Hajuvana oli todella hyvin kapea! Lähempänä saarta ei tuullut lainkaan, olimme katvealueella. Sitten taisimme mennä vähän matkaa ihan hajuvanassa ja silloin rulla nousi taas.
Rantauduimme aika hyvin tuulen alapuolella ja Miklos lähti suurella innolla etsimään maalimiestä, nyt ei ollut mitkään uimiset mielessä tällä kertaa. Sinne se paineli, maalimiehelle, ja haukkui ja sitten ei meinannut millään uskoa, että oli jo syönyt palkan. Moneen kertaan yritti tonkia lisää ja hyppi maalimiestä vasten. Seuraavan koiran palkat olisi kelvanneet myös. Sain ihan hihnan kanssa kiskoa Mikon mukaani veneeseen. Mutta hyvä näin, ainakin maalimieskiinnostus oli huipussaan!

Veneeseen palaaminen tapahtui rantakallioitten kautta, pari kertaa Miklos katseli että olisi voinut pulahtaa uimaankin, mutta sitten käskystä meni kuitenkin veneeseen. laivahenkilökuntaa kun oli aiempia treenejä huomattavasti vähemmän, niin ei ollut kukaan auttamassa kannella. Hyvin pärjättiin kuitenkin.

Hyvät treenit, oikein onnistuneet! :-)

Video toisesta maalimiehestä täällä. Videolla ei ole koko kymmentä minuuttia mitä haravoimme ilman ilmaisuja, vaan lyhennelmä. ;-)

Kuvia: rullan nosto tassun avulla ja näyttö: tuonne suuntaan.

Loppukevennys. Treenien päätteeksi tuli puhe käsimerkeistä. Olemme nimittäin huomanneet, että meripelastusmiehillä on käytössään vaikka mitä hienoja käsimerkkejä joille he kommunikoivat. Meillä pelastuskoiraihmisilläkin on yksi yhteinen käsimerkki jota minäkin käytin tänään: nostin käden ilmaan kun koira nosti rullan eli ilmaisi ihmisen. Tuli sitten puhetta, että merimiehet ei yhtään tienneet mitä haluamme silloin tehtävän. 

Virpi myönsi käyttäneensä muitakin käsimerkkejä veneessä: hän on pyörittänyt etusormeaan korkealla ilmassa kun halusi viestittää mitä kautta pitäisi kääntyä ympäri ja mihinkin suuntaan: toisella toiseen ja toisella toiseen suuntaan. Virpin mielestä asia oli ihan selvä, mutta pienen demonstraation jälkeen me muut totesimme yksimielisesti, että hänen käsimerkkinsä toivat mieleen lähinnä helikopterin.  ;-D

Ja onhan meillä hakua harrastavilla kaksi muutakin käsimerkkiä käytössä: heilutetaan käsiä pään yläpuolella sivusuunnassa kiihkeästi = maalimiehen pitää hyppiä ja heilutella myös. Ja sitten huidotaan niin perskuleesti ees-taas, jolloin maalimiehen pitää painella piiloon.
Viime mepe-treeneissä pääsimme tähän jälkimmäiseen aika nopeasti, mutta merimies vain juoksi ja hypähteli ja hihkui saaressa vaikka kuinka huidoimme että piiloudu. Hän vaan huitoi takaisin. Lopulta piti soittaa ja sanoa, että riittää kiitos, piiloon jo. Ai miten niin meillähän on ihan selkeät käsimerkit käytössä... ;-)

 

P.S. Lisätty video ja valokuvia SM-haun tottiksesta ja kettiksestä 23.8.2008