Käytiin tänään PEHAssa (pelastuskoirien hakukoe) Miklosin kanssa. Olin käsityksessä, että koe järjestettäisiin alueella, jolla olemme silloin tällöin harjoitelleet. Mietin etukäteen, olisiko se hyvä vaiko huono asia, en oikein osannut päättää. En ole aiemmin ollut PEHAssa tutulla alueella.

Tämä oli meidän neljäs PEHA, kaksi kertaa on läpäisty aiemmin.

Alue oli nyt päistään pyöreän mallinen suorakaide, alkupää oli hyvin kapea. Alue oli käytännössä suuri (korkea, pitkä ja leveä) kallionnyppylä ja sen ympäristö. Keskinlinja kulki pitkittäin alueen lävitse, kallioitten korkeimpien kohtien kautta.

Kun menimme ilmoittautumaan tuomarille numerolla 3, tuomari huokasi, että näyttäkää nyt te meille että joku täällä tänään onnistuu.

Alkupäässä alue oli niin kapea, että kävelin parikymmentä metriä keskilinjaa ennen kuin sain oikealle puolen sen verran leveyttä että oli jotain minne lähettää koiraa. Vasemmalta puolen tuuli melko voimakkaasti, joten oli varmaa ettei siinä mitään ollut.

Heti ensimmäisellä pistolla tuli selväksi, että Mikkoa oli turha neuvoa tänään. Meni sentään samalla puolelle keskilinjaa kuin mihin lähetin  ;)  mutta muuten ei juuri sinne minne minä osoitin.
No, Miklos oli ollut "mummolassa" edellisen vuorokauden, ja siellä sitä aina hemmotellaan niin että pissi nousee päähän, joten arvattavissahan tuo oli. Ei voinut kuin luottaa että koira osaa työnsä ja olla turhaa huitomatta ja huutelematta, koska eihän se hyvältä näytä kun ei koira kummiskaan tottele. 

Jatkoin keskilinjaa eteenpäin, Miklos jolkotteli mukana. Lähetin uudelleen oikealle, kuulemma suoraan maalimiehelle, mutta koira teki omat kiekurat siellä. Katsoin parhaaksi jättää Mikon hoitamaan omat hommansa, onhan sillä nenä päässä ja kokemusta sen verran, että usein se osaa itse hakeutua tuulessa niin, että saa alueen tutkittua.
Jatkoin hieman eteenpäin siis keskilinjalla ja Miklos oli jossain oikealla, ja sitten sieltä kuuluikin haukku. Maalimies oli kahden suuren kiven välisessä kolossa alueen oikeassa reunassa.

Jatkoimme eteenpäin ja edessä oli nousu suurelta kiveltä toiselle hypähdellen, korkealle valtavan kallion päälle. Miklos ei ollut vielä käynyt lainkaan vasemmalla, ja en muista lähetinkö sen sinne vai olisiko se lähtenyt itsekseen, joka tapauksessa jäin odottelemaan juuri nousun alkuun kun koira oli kadonnut vasemmalle, kallion seinämän viertä myöten.
Tuuli kovasti sieltä etuvasemmalta, ja sitten en ollut edes varma olinko kuullut haukun tuulessa, kun käteni nousi automaattisesti ylös. Kai sieltä sitten oli haukku kuulunut - öö, ymm, en tiedä, vai haukkuuko sittenkään, hmm...

Kun oli oikein hiljaa ja tarkkaan kuunteli, niin juu, haukkuihan sen siellä jossain, ja sitten kirmattiin tuomarin kanssa ääntä kohti. Kallion seinämä aika hyvin esti äänen kuulumisen. Jouduin pysähtelemään jotta olisin kuullut haukun suunnan.
Lopult apysähdyin enkä tiennyt mistä ääni kuului, koska mitään haukkua ei kuulunut, eikä mitään koiraa myös näkynyt. Sitten viiden metrin päästä ison kuusen alaoksien alta kuului HuFF. Mikko se siellä ihmetteli, että mitä se nyt tuohon jäi patsastelemaan eikä tule tänne.

Sitten rampattiin taas takaisin keskilinjalle, sinne alkupäähän  ;) ja alettiin kivuta kalliolle. Kallion päällä vasta tuulikin, niin, että aukealle vasemmalle puolelle ei ollut mitään tarvetta lähetellä koiraa lainkaan. Onneksi tuomari oli pelastuskoiraihmisiä itsekin, siis järkevän tuulen-/koirankäytön kannattaja.
Oikealla puolen, tuulen alapuolella siis, aukeni kalliota aika pitkälle, ja sitten jyrkkä lasku alas kalliolta. Kahdesta kohtaa sain koiran menemään rinnettä alas, mutta se tuli aika nopeasti takaisin ylös. Se oli kyllä tiedossa, että jos sinne oikealle olisi myös laitettu maalimies kallionseinämän alareunaan, niin se jäisi kyllä sinne. Mutta ei ollut laitettu, oli ajateltu järjellä, eihän tällaista maastoa oikeassakaan etsinnässä tutkittaisi näin.

Jatkettiin siis rivakasti kallion päällä eteenpäin, muutaman kerran komensin Mikkoa oikealle puolelle pistolle, ja itse jolkottelin eteenpäin kallion korkeimmalla kohdalla. Katsoin kartasta, että oltiin menty yli puolen välin ja kysyin aikaa, yksitoista minuuttia mennyt, siis kaksi kolmannesta ajasta vielä jäljellä.
Miklos alkoi hyöriä yhden kallionseinämän yläpuolella, viitisentoista metriä keskilinjasta oikealle, siinä oli sellainen kahden metrin pudotus, siinä se ramppasi rinkiä. Minä kutsuin pois, että olisin lähettänyt pitemmälle mutta ei se tullut. Kerran kävi etäisesti mielessä, että onkohan sillä haju, mutta jotenkin hylkäsin tämän ajatuksen heti.

Miklos laskeutui alemmalle tasolle ja minä etenin keskilinjaa pitkin sille myös. Miklos meni kallionseinämän viereen ja painoi pään alas, se oli aiemmin näyttänyt janoiselta ja minä en ottanut vesipulloa matkaan kun ajattelin että se voi juoda luonnosta sitten. Oletin, että koe olisi märällä soisella alueella jolla olimme joskus treenailleetkin, mutta nyt olimme sen alueen takana korkealla ja kuivalla kalliolla.
Näytti, että kallionseinämän viereen oli kertynyt vettä, joten annoin se "juoda" rauhassa. Kun se oli hetken "lipsinyt vettä", kutsuin pois, ei tullut, kutsuin tiukemmin. Miklos lähti vastahakoisesti tulemaan (tule nyt, tule-tule-tule!), ja ohitti isohkon kuusen kallionseinämän vieressä. Heti kuusen ohitettuaan se pysähtyi, katsoi kuusta, katsoi minua, ja sanoi ison HAU!
Kyllä tuli tyhmä olo! Se olikin koko ajan paikallistanut maalimiestä!
- Ahaa, jaa, vai niin... no... öö... (koiraa ei saa käskeä ilmaisemaan, joten mitä voisin sanoa??) - tee ihan mitä vaan. (Hyvä käsky! :-D)
Miklos pyyhälsi kuusen alle jo ennen kuin sain tuon sanottua, ja haukkui sitten siellä sen alueen kolmannen ja viimeisen maalimiehen.

Eikä se mitään ollut juonut, vaan voimakas tuuli oli kerryttänyt hajun kallionseinämään ja koira yritti seurata voimakkainta hajuvanaa maalimiehelle... Ihme ohjaaja kun ei anna työrauhaa koiralleen! 
No, tuomari hyväksyi tämän viimeisen maalimiehen alimmalla hyväksytyllä arvosanalla.

Saimme koiran ohjattavuudesta arvosanan H (hyvä), ohjaajan käyttäytymisestä EH (erittäin hyvä, itse olisin tästä vikasta toilailusta sakottanut roimasti enemmän), ja ilmaisuista T (tyydyttävä, 1. maalimies EH, 2. ja 3. maalimies T).
Koetoimitsija oli pysäyttänyt kellonsa aikaan 12:52, jolloin koira oli jo haukkunut jonkin aikaa viimeistä maalimiestä; eli 30 min ajasta jäi runsaasti jäljelle.
Koe hyväksytty, loppuarvosana H (hyvä).  :D