Otettiin kotona pitkästä aikaa jotain uuden opettelua eli naksulla opetin pari temppua käsimerkeistä. Aika pitkälle päästiin yhdessä sessiossa.
Sitten lenkillä otin maahanmenoa matkan päässä, eli lyhyitä lähetyksiä eteen ja komento maahan, tai jätin koiran seisomaan paikalleen ja menin itse kauemmas ja komensin maahan. Kaksi kertaa kävin koira painamassa tiukasti alas kun ei tehnyt kunnolla; muuten tuli hyviä maahanmenoja ja palkaksi heitin narupallon. Kun koira sai lelun, kutsuin heti sen leikkimään lelulla minun kanssani. Hyvin toimi. Otettiin myös kerran pari liikkeestä maahan ja vissiin kerran liikkeestä istuminen.

Tänään treenattiin illalla omilla raunioilla. Itse asiassa treenasimme uuden (keskeneräisen) palotalon rungon ja mökin alueella. Omaa vuoroa odotellessa otimme tottista, pientä seuraamista, käännöksiä ja peruutusta ja hyvin oli koira kuulolla.

Otin harjoituksen pitkien lähetysten ja irtaantumisten kannalta. Kolme maalimiestä oli uuden palotalon rungon sokkeloissa. Miklos, kuten muutkin koirat, tahtoi koko ajan kaartaa oikealle sen sijaan että olisi edennyt suoraan palotalolle. Otin sitten lähetyksetkin treenin aiheeksi, ja aina kun koira kaarsi muualle kuin suoraan ja pitkälle sinne minne lähetin, kutsuin sen heti tiukasti takaisin. Hyvä treeni ja onnistunut sen kannalta, että aina kun koira totteli minua ja meni oikeaan suuntaan riittävän pitkälle, niin sieltähän löytyi maalimies. Kahden maalimiehen jälkeen koira oli jo sitä mieltä, että alue on tyhjä, mutta parin yrityksen jälkeen lähti vielä tarkistamaan ja siellä oli se kolmaskin. :-)

Lopuksi oli parakki etsittävänä, ja tässä nähtiin taas, että lisää rakennustreeniä tarvittaisiin. Koira oli sahannut maalimiehen piilon lähellä ja vastakkaisen seinän välillä neljä-viisi kertaa, ja sitten valinnut ilmaisevansa sen vastakkaisen puolen... Haukkui siis yhtä komeroa, sen viereistä ikkunaa ja seinää. Ja pitkään. Ja kestävästi.

Olisin voinut antaa koiran louskuttaa sen 10 minuuttia ainakin minkä se tarvitsee, että uskoisi että kukaan ei tule auttamaan tai neuvomaan eikä maalimies sukella seinästä esille tms, mutta taivuin sitten menemään sisälle ja komentamalla tiukasti lähetin Mikon etsimään muista huoneista. Koira kävi kaksi kertaa pyörähtämässä maalimiehen läheisyydessä mutta palasi aina haukkumaan samalle alueelle. Lopulta koira eteni tarpeeksi pitkälle maalimiehen tilaan ja äkkäsi seinää vasten seisovan ukon, oikein nenällä tökkäsi ennen kuin uskoi, että siinä se on. Olipas vaikea! Mutta niin oli muillekin vaikeat tuolla takaseinällä olevat ukot, koska tuuli ovelta sinne päin.