112-päivän johdosta käytiin Nikkilän paloasemalla patsastelemassa vpk:n kanssa. Miklos pysyi melkein hyvin nahoissaan, se ajatteli vain ja ainoastaan ruokaa.

Lapset silitteli koiria ja kyseli kovasti ja Miklos ajatteli ruokaa. Miklos makasi yksinään paikallamakuussa, lapset kävi sitä siinä silittelemässä välillä (hyvää häiriötreeniä!!) ja Miklos kyttäsi minua ja ajatteli ruokaa. Miklos teki oma-aloitteisesti istu- ja maahanliikkeitä ja ajatteli ruokaa.

Hyvin paikalliset lapset Mikon on muistaneet. Kun ensin otin Pöpösen vähän katselemaan tapahtumia, niin lapset syötteli sille nameja. Joku kuitenkin muisti, että Mikolle ei voi syöttää nameja koska se ottaa sormistakin kiinni!

Hyviä kysymyksiä tuli lapsilta minulle ja Virpille.
"Kuka täällä on pomo? Ei kun kuka on niinku teistä pomo?"
"Oletteko olleet oikeissa pelastustehtävissä?"
"Mutta mitä jos itse menet niin että olet eksyksissä?"

"Paljonko kello on?"
"Miksi sinulla on erilaiset hanskat eri käsissä?"
"Onko se sun pieni koira yhtä nälkäinen kuin Mikko?"
"Joko täältä saa lähteä?"

Virpi vastaili välillä niin antaumuksella (etenkin ekaan kysymykseen), että kysyjä kipitti jo toisaalla kun Virpi oli vasta vastauksensa puolivälissä. Se oli tosi viihdyttävää seurattavaa. ;-D

Miklos sai leikkiä kanssani narupallolla useampaan otteeseen. Siinähän se olisi roikkunut vaikka kuinka kauan. Turhaa räksyä tuli kyllä välillä. Sen pitää olla joko tiukan käskyn alla tai tulee helposti räksy esille. :-/