Olin etuktäeen suunnitellut tarkkaan mitä ja miten ja missä haluan treenata. Aloitettiin Mikon treenillä. Selostukseni ei tuottanut yhteisymmärrystä, sillä 4-5 maalimiehestä vain yksi oli ehkä puoliksi sillä alueella, jota aioin käyttää.

Niin sitten Miklos etsi kyllä ihan kivasti ja ohjeittnei mukaan osoittamaani aluetta. Niin kivasti, että harmitti tosi paljon, että se ei saanut palkkaa työstään! Koska alue siis oli tyhjä.

Lopulta alueen laidalta löytyi yksi maalimies joka osasi vinkata, että muut eivät tosiaan ole kyseisellä alueella.

Harmitti kauheasti, oli pinna kireellä jo ennestään. Jotnekin tilanne harmitti tosi paljon. Se varmaan sitten heijastui koiraan, joka oli tehnyt tosi hyvin työtä, etsinyt tyhjää aluetta kerta toisensa jälkeen.
Siirryin vähän toiselle aluelle ja lähettelin siitä ukkoja kohti, pari lisää nousi. Sitten Miklos meni vähän matkan päähän ja alkoi nuuskutella lunta eikä enää lähtenyt hommiin vaikka kehotin. Hirveästi vaan söi lunta siinä.

Hermo meni, nappasin koiraa pannasta ja vein sen autoon mitään sanomatta, vika ukko jäi löytymättä sitten.

Olisko siinä ollut yhtälö mulla hermo kireällä, kerta tosiensa jälkeen lähetys samalle tyhjälle alueelle, ja lopulta koira turhautui eikä enää halunnut tehdä sitä. Niin tai näin, turha sitä oli siinä tilassa (koiran saatika minun) enää jatkaa.

Otettiin sitten kaikkien muitten koirien jälkeen Miklos uudelleen siihen ja laitoin sille yhden ukon alas rinteeseen ihan aidan viereen, ukko meni portaita sinne aidalle ja sitten liikkui sivusuunnassa aidan viertä. Minä lähetin koiran alueelle jolla kukaan ei ollut kulkenut, eikä sieltä tuuliapujakaan tullut. Koira etene puoleen välii nja kääntyi katsomaan minua. Kun komensin että mentävä on, niin se meni ja löysi ukon ja oli TODELLA innoissaan! Näin saatiin minun uskottavuutta taas parannettua ja hyvä mieli loppuun molemmille.