Käytiin ekaa kertaa tänä vuonna Ojangossa vähän treenailemassa.

Otin ensin yhden pitemmän pätkän seuraamista Mikon kanssa, meni ihan kivasti. Kohtuullisen hyvin pysyi oikea paikka, vaikka hieman edessähän tuo on. Alun perin opetettu väärin, ja sitä sitten korjaillaan loppuikä, niin se taitaa mennä. Mutta parannusta on siis tapahtunut hieman, kun asiaan on kiinnitetty enemmän huomiota.

Sitten otin vähän noutoa, lähellä menee hyvin, mutta heitossa kierrokset nousee ja tulee pureskelua. Pitää siis vielä harjoitella luovutuksia lisää, ja ilmeisesti ihan pitämistä.

Vaikeutena meillä on välillä ollut etenkin pitkästä matkasta luokse tuleminen, ja tarkoitan että ongelma on siinä loppuasennossa. Koira tulee kyllä suoraan ja lujaa, mutta se tahtoo jäädä istumaan vähän väljästi, liian kauas. Tämä on jälleen asia, jota en ole osannut alkuaikoina opettaa riittävän huolellisesti ja oikein. Viime aikoina olen ottanut kotona harjoituksia tämän suhteen lyhyestä matkasta, että saataisiin tiiviimpi asento kun istuu edessä.
Oman ongelmansa luo se, että koira on sikäli pieni, että pitääkseen katsekontaktin sen pitää istua tooosi takakenossa jos se istuu ihan tiiviisti ja lähellä edessä. Että ehkä senkin takia turhan väljä sijoittuminen on tullut vaan luonnostaan niin koiralta kuin minultakin.
Otettiin sitten yksi tai kaksi pitemmän matkan luosketuloa ja lopun asento oli kyllä tiiviimpi kuin aikaisemmin.
Uskon, että tällä luoksetulon loppuasennon parantamisella ja kertaamisella saisin myös noudon palautusasentoa paremmaksi, ja siksi harjoittelemme tätä nyt sekä noutoesineen kanssa että ilman sitä.

Otettiin myös pari eteenmenoa, ensin siten, että narupallo oli jo paikoillaan siellä edessä, ja sitten toiseksi siten, että komensin koiran maahan ja Satu heitti sille narupallon palkaksi. Tätä jälkimmäistä voisi kokeilla useamminkin, josko sillä saisi sitä maahanmenoa nopeammaksi. Eli Miklos teki sen normaalin hyvin hitaan asteittain maahan putoamisen.

Lopuksi otettiin vähän eri asentojen erottelua (istu, maahan, seiso), istu oli heikoin yllättäen, muuta meni aina oikein.

Sitten koria autoon tauolle ja hetken päästä tehtiin ketteryystelineet, telineitten välillä hyvästä seuraamisesta palkaten. Keinulla oli vaikeuksia, koska koira pysähtyi ennen keinahdusta ja sitten uudesta käskystä juoksi läpi. Toisella yrittämällä meni oikein. Tämä sama on koettu aiemminkin, kun on ollut useamman kuukauden tauko telineissä.

Pöydät oli niin lähellä toisiaan, että koiran oli vaikea hahmottaa niitä, se lähti paljon kauemmas etsimään pöytää. Ekalla kerralla pysähtyi itse merkille vaikka lähetin suoraan keskipöydälle, toistolla meni suoraan eteen keskipöydälle. Täytyy muistaa jatkossakin ottaa aina ensin suoraan keskipöydälle lähetys.

Muissa kettishommissa ei huomautettavaa, intoa piisaa mutta oli hallinnassa kivasti kuitenkin. :-)