Olipa upea ilta merellä. Peilikirkas tyyni vedenpinta ja niin kauniit värit! Mutta ei hajun hajua.
Näin sellaista kauneutta jota en muista aikoihin nähneeni. Käsittämättömät pehmeät värit ja sävyt meressä ja taivaassa.
Jossain horisontissa taivas ja vesi kohtasivat, ja luodot vaikuttivat roikkuvan tyhjyydessä.
Oltiin liikkeellä pikkuisella veneellä tällä kertaa. Tässä laitetaan koira valmiiksi töihin...
Koska ilma ei liikkunut, ei liikkuneet hajutkaan!
Ainoat pienetkin aallot oli toisten veneitten aiheuttamia.
Odotettiin ja odotettiin, ei hajua. Pientä maiskutusta ja huulten nuolemista, mutta ei varsinaista ilmaisua. Ilma ei liikkunut tarpeeksi, maalimies oli kallionkolossa keskellä luotoa.
Muitten treenatessa odottelimme luodolla. Se oli kaupungin luoto jolla on sauna ja laituri yms, ja jonkin verran porukkaa uimassa ja telttailemassa. Luulivatkohan ne meitä (ranta/uima)pelastajiksi kun asuissamme odottelimme rannan tuntumassa ja koirat lähtövalmiina.
Miklos ja Rinna odottelevat.
Voi kauneutta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.