Ja ei kun seuraavaan kokeeseen... Vähän kyllä manailin oama tyhmyyttäni kun tajusin, että meillä oli 9 peräkkäisen päivän aikana viitenä päivänä koesuorituksia Miklosin kanssa... ei hyvä, ei järkevää!

Olin ihan varma, että tottis ei tule toimimaan. Ja kun vielä tuli sellainen 5 min odotus kentän laidalla koiran kanssa ennen suoritusta, niin eihän tuo lupaavalta tuntunut. Otin sitten paikalla makaamista ja istumista sillä jos odotutan koiraa noin kauan perusasennossa tai käskystä "vapaana", niin vire laskee nopeasti.

Me menimme ensin paikallamakuuseen, ja koira haisteli maata matkalla eikä yhtään ollut keskittynyt! Ääh, ajattelin, että ei tule mitään. Mutta en antanut sen näkyä. Koira jäi paikoilleen ja teki sitten ihan normaalin hyvän paikallamakuunsa. Kun sitten lähdimme tekemään muita liikkeitä, tällä kertaa arvan osuessa sääntökirjan tuttuun järjestykseen, niin hyvin meni! Vapaana seuraamsiessa Miklos piti tosi hyvää kontaktia ja seurasi tiiviisti ja reippaasti. Täyskäännöksissä ja muissakin kulmissa otin varman päälle ja annoin kunnon ennakkomerkit ja koira hyppäsi ja kääntyi tosi sähäkkäästi. :-)

Jättävissä liikkeissä annoin koiran tietämät ennakkomerkit tulevasta asennosta tuplina, ja kaikki jättävät liikkeet meni oikein. Olin päättänyt, että mieluummin otan pistemenetyksiä liiallisista avuista kuin nollan väärästä asennosta.
Mutta ne lopetukset! Liikkeestä istumisessa kun palasin koiran luokse, se nousi ylös ja otti pari askelta. Liikkeestä maahanmenossa ja seisomisessa Miklos otti pysähtyvän asennon nopeasti, mutta luoksetulo oli hidasta jolkotusta! Ja siis se AINA laukkaa luoksetulot. Ekassa luoksetulossa se oli ikään kuin menossa minun ohitse, ja lisäkäskyllä tuli poikittain sivulle istumaan. Toisessa luoksetulossa toistui sama hidas jolkotus ja minua alkoi jo oikeasti ihan naurattaa! Nyt koira istui väljästi eteen, ja kun siitä komensin sen sivulle, niin se loikkasi ja käännähti vauhdilla ja oli taas tosi hyvässä vireessä. Ihan ihme juttu!

Noudossa annoin tiukan lisäkäskyn leikittelyn takia, ja ryömimistä ei tapahtunut lainkaan. Eteenmenossa koira meni vauhdilla ja pitkälle ja meni kyllä yhdellä käskyllä maahan, tosin hitaasti. Ja kun menin sen luokse, se nousi ylös ja alkoi haahuilla, meni tosin uudesta käskystä takaisin maahan. Hitto mitä haahuilua kesken kaiken noissa lopetuksissa!

Saatiin kovasti kehuja kauniista seuraamisesta ja arvosanaksi ihan Erinomainen. Tuomarin muistiinpanot oli erinomainen kontakti, tiivis, iloinen. :-) Se oli kyllä ihan Mikkoa parhaimmillaan, ja ilahdutti minua kovasti! Mutta en käsitä, mistä se vire siihen löytyi! Kokonaisarvosana tottiksessa Hyvä.

Jälki oli kivassa metsämaastossa jossa ei ollut kauheaa ryteikköä vaan aika avoin pohjakasvillisuus. Jäljen nosto oli ekaa kertaa meidän kohdalla 100 m pitkältä janalta. Ja nyt kyllä otan aikaisemmat puheeni takaisin: kyllä tämä 100 m jana on paaaljon parempi kuin ruutu! Minä tykkään!

Nyt vain sattui niin, että janan 25 m välein olevat merkit oli viety edellisenä aamuna paikoilleen, ja tekijän jälki oli säilynyt niin hyvin, että minäkin näin askelten painanteet ja koira haistoi ne vallan hyvin. Niinpä kun lähetin koiran janalle, se nosti saman tien janamerkkien viejän jäljen ja lähti ajamaan sitä janaa pitkin varsin tarkkaan. Ja meni siitä varsinaisesta koejäljestä ylitse, koska sehän oli ns. harhajälki sille.
Tulimme sitten viimeisellä janamerkille, ja piti miettiä uusi strategia, ja niin otin paluun janaa takaisin noin 5-10 m janamerkkien vierestä. Jo nousi oikea jälki ja oikeaan suuntaankin ja kuulemma koiran jäljestys sujui tällä alkumatkalla minkä tuomari ja katselijat näkivät, oikein mallikkaasti, varmasti ja hyvännäköisesti.

Koira ilmaisi maaten ja seisten kaksi ensimmäistä esinettä ja oikein innostui niistä. Mutta sitten! Voi, sitten tuli oikealle puolelle suo ja eteen terävä kulma. Koira meni terävästä kulmasta ylitse. Ja tuli hukka. Ja minä lähden hakemaan jälkeä uudestaan edestäpäin, suon toiselta puolelta. Kertaakaan ei käynyt mielessä, että siinä olisi ollut noin 400 m pitkän suoran jälkeen terävä kulma, ja jälki jatkui suon etupuolella kun me taas jatkoimme suon taakse.

No jossain vaiheessa koira sai uuden jäljen, mutta kun se aika pitkään kulki polkua myöten, tajusin että ei voida olla oikealla jäljellä. Ja kun vastaan tuli sitten ihmisen paska, niin ajatukseni vahvistui melkoisesti. Lähdin takaisin kohti lähtöpistettä, mutta kiersin suoalueen. Päädyin kulkemaan kohti autoja ja annoin koiran juoksennella tamineet päällään jos vaikka vielä jälki tulisi uudelleen vastaan. Ei tullut. Ei tulosta siis tälläkään kertaan.

Huokaus. Torstaina peltojälki läpi, tottis ei. Tänään tottis läpi, metsäjälki ei. Lisää treeniä? Onneksi me vain harrastetaan huviksemme näitä jälkihommia eikä olla mitenkään tosissaan niitten kanssa. ;-D

Opin tänään muuten käyttämään gps-laitetta jäljellä! Kiitos vaan kärsivälliselle opettajalle.