Mikko tässä terve! Nyt on paha tilanne. Meille on ilmestynyt sellainen valkoinen hollantilainen, millainen Mikkosillakin on.

Mä kyllä nostin heti hännän suoraan kohti taivasta ja murahtelin, mut ei se silti lähtenyt pois. Jätkä vaan tohotti ja patsasteli siinä ja heilutteli häntäänsä ja yritti että haisteltais!  

Sit mulle kävi vähän fiba, kun uljaasti ravasin siitä pois ja joku hiplas mun häntäkarvoja. Mä käännyin äkkiä ympäri ja ajattelin että nyt mä annan sille kerralla huutia - mut sit kuului sellainen dramaattinen kirkaisu ja se olikin se meidän pieni tyranniprinsessa joka siinä oli! Olin mä aika nolona.  Onneks en purrut.

Heti kun keittiövastaavan silmä vältti, mä poistuin paikalta ja menin meidän isännän luokse tonne naapuritontille minne ne rakentaa taloa. Ajattelin että kyllä mä voin jo muuttaa sinne, siellä kun on kunnon ilmaistointikin kun tuulee vielä aika hyvin sisään.
Mut keittiövastaava soitti perään ja isäntä ei tajunnut että mä olin salaa piilossa siellä vaan kertoi että olen siellä. No ne tuli sit sen hollantilaisen kanssa hakemaan mua takaisin kotiin. Kuvittelin että olen kuuro ja kyyristelin vaan grillin takana, mut ei auttanut.

Sit illalla me mentiin merelle kun sielläkin on ihmisiä kateissa välillä, ja sit kun tultiin kotiin, niin valkoinen hollantilainen oli vieläkin täällä! Meidän autonkuljettaja vei meidät tuohon pellolle tassuttelemaan ja sit ne muut meni sisälle, mut mä lähdin sinne raksalle taas ja ajattelin että kaivan jonkun sopivan kolon ja nukun siellä.

Olin just löytänyt hyvän sopen ulkohuussin takaa, kun keittiövastaava tuli huutelemaan siihen pihaan. Mä olin vaan ihan hiljaa paikallaan ja ajattelin, että kyllä se lähtee pois, mut se oli tosi sinnikäs. Lopulta tuli sellanen fiilis, että saattais olla evästä tarjolla, ja kurkkasin vähän sieltä huussin takaa pihan puolelle. Ja olihan sillä vähän apetta mukana joten menin sit ottamaan iltapalaa.
No se sit vaati että pitäis tulla kotiin yöksi, se meni edeltä ja mä laahustin jonkun kymmenen metrin päässä perässä ja välillä käännyin ympäri ja lähin takas sinne raksalle. Mut pahus, aina se muisti välillä katsoa taakseen ja meikäläiselle tuli noottia. 

Tänä aamuna mut sitten teljettiin samaan tarhaan sen valkoisen hollantilaisen ja ton meidän prinsessan kanssa. Se hollantilainen räkytti ja tohotti koko ajan, vähän rasittava. Eiks se ymmärrä yhtään relata välillä?

Sit iltapäivällä mä sain tarpeekseni ja lähin taas sinne raksalle. Meidän isäntä ei ollut siellä paikalla lainkaan, mutta noi työmiehet, ne on ihan mun kavereita. Istuttiin sit kimpassa siellä niitten kanssa ja vähän grillattiin. Se yks niistä laittaa välillä haarukkansa omaan ja välillä mun suuhun, ihan reilu tyyppi. Just kun mä olin putsaamassa grillihiiliä ja makkarapakkauksia, alkoi meidän taloudenhoitaja taas huudella perään. 

Se huusi ja huusi, ja lopulta jouduin lähteen sinne mut otin tyhjän makkarapaketin mukaan kun siinä oli vielä hajua jäljellä, että jos alkaa matkalla hiukoa niin voi sitä nakertaa. Ja hiiltä oli naama täynnä myös. Ja sit se laittoi mut ketjuun kiinni ovenpieleen.  Ihan epäreilua, mähän käyn muutenkin siellä aina kun siellä grillataan!

Meidän taloudenhoitaja sanoi, että se valkoinen hollantilainen jää meille asumaan ja että siitä tulisi mulle sitten opaskoira kun en enää näe. Samalla tavalla kuin mä olin Jes-Tas-vainaalle oppaana viimeisinä vuosina.

Mä vetoan nyt teihin kaikkiin ihailijoihini, nyt tarvitaan joku mielenosoitus tai vähintäänkin adressi, että saadaan joko toi valkoinen hollantilainen lähtemään pois tai sitten mulle uusi mökki.

Terveisin
Mikko

"Ryhmäkuva"