Tallasin Mikolle 534 m pitkän peltojäljen. Sataa ripotti vähän kun kuljin jäljen.

Meni tosi hyvin! Siis enimmäkseen. Olin tehnyt jäljen gps päällä, joten ei tarvinnut arpoa missä se menee jos mentäisiin jostain kulmasta pahasti ylitse, ja esineet oli merkitty myös. Enimmäkseen Miklos jäljesti todella hyvin nenä matalalla ja ihan jäljen päällä. Esineet se ilmaisi kaikki. Jäljellä ei ollut lainkaan ruokaa. Yksi kulma meni kokonaan kuin imuroiden, hyvä.

Sitten ehkä kun oltiin yli puolen välin, tuli ihme haahuilua, se nosti nenän korkealle ja veti tuulessa jotain hajua ja olisi halunnut lähteä, ehkä. Seisoi ja haisteli tuulta nenä ylhäällä. Kehoituksista huolimatta tämä toistui muutaman kerran siinä yhdellä suoralla, sitten kun päästiin siitä ohitse niin jatkui tosi mallikkaasti taas loppuun asti. Outoa!

Vähän turhan voimakkaasti koira reagoi minun pidättämiseen tai kehuihin jäljellä, eli minun täytyy Mikon kanssa olla aika hissukseen ja rauhassa vaan.