Törmäsin tänään metsälenkillä kahteen isoon hirveen. Hirvet toljotti minua, minä hirviä, sitten ne HILJAA (ei varmaan risahdustakaan kuulunut!) lähtivät jolkottamaan toiseen suuntaan. Polskit ei mitään nähneet mutta saapuivat tuossa tuokiossa siihen missä hirvet oli olleet. Kaikki kolme sekosi ja sinkoili eri suuntiin, hirveä kiire mutta ei tietoa minne piti mennä. Kunnes lopulta Mikon johdolla lähtivät seuraamaan hirvien jälkiä.

Noin 40 metrin päässä pikkukoira huomasi ettei uskallakaan mennä poikien mukana ja ei enää nähnyt minua ja alkoi hädissään parkua ja kimittää, että on eksynyt (siis Pöpönen oli pienen kumpareen toisella puolella n. 20 m minusta). :-D Tuli sitten helpottuneena luokseni kun huutelin.

Yllättäen myös Miklos jätti jäljen noin 100 m päässä ja tuli takaisin - mutta Diisu katosi sen siliän tien, siis hirvien perään. Odottelimme sitä varmaan 5 min kunnes se saapui kieli vyön alla, hirveästi puuskuttaen.
Kyllähän olen aina tiennyt että täällä on hirviä metsässä ja jälkiä näkyy usein, mutta en ole vielä koskaan törmännyt niihin lähietäisyydeltä.

Loppulenkin ajan koirat olivat varsin vilkkaita, tuntui, että koko metsä oli täynnä tuoretta hirvenhajua. Ja niin varmaan olikin. Pojat keräsi aikamoisen kasan risuja ja havuja turkkiinsa. Meno oli niin vauhdikasta, että Diesel kadotti hiuslenkkinsä ja Miklos pantansa! Kun oli kovasti juossut tuli tietenkin kovin hiki ja Miklos viilensi itseäään vedessä: