Uusi yritys pelastushakukokeessa! Eri paikka, tuomari ja järjestäjä kuin viimeksi, mutta paljon samoja naamoja osallistujissa!

Maastossa riitti taas vaihtelua. Nyt mentiin jyrkässä rinteessä poikittain, niin, että oikealle maasto nousi välillä hyvinkin jyrkästi kallioitten päälle, ja vasemmalla oli jyrkkä alamäki jonka alapuolella siinti hakkuuaukiota. Keskilinjan pituus oli 220 m eli alueen leveys oli jopa noin 140 m. Koiran tuli siis tehdä paikoin noin 80-metrisiä pistoja jos halusi alueen käydä tarkkaan. Alue kaarsi vähän kääntyen oikealle loppua kohti.

Saimme numeron 4, ja kun kolmonen oli ollut maastossa vartin verran, hain koiran autosta, näytin sille maksamakkaraa, pissatin ja laitoin varjoon paikallamakuuseen liivit päällä. Odotimme vielä jonkun 20 min ennen kuin pääsimme lähtemään alueelle.
Alussa tuuli vähän takaoikealta, ylhäältä rinteestä alaspäin vähän keskilinjan suuntaisesti. Aloitin lähettämällä koiraoikealle, kallionrinnettä ylös. Miklos eteni jonkun 20 m, pysähtyi sitten ja kääntyi katsomaan minua:
- Todellako haluat että menen tuonne? Ei haise mikään tuulessa.

Komensin sen menemään, ja se kävi tarkastamassa oikean kulman aika hyvin. Halusin kuitenkin sen korkealle, kauas kallion päälle ja kun tähyilin keskilinjaa eteenpäin, tuntui siltä, että tämä oli paras kohta saada koira sinne. Joten ei kun uusi lähetys samaan suuntaan, mutta vähän eri kulmassa. Mikkohan ei olekaan niin tyhmä, että menisi täsmälleen samaan paikkaan uudestaan, kun on sen jo kerran todennut tyhjäksi.
Sama toistui, Miklos meni parikymmentä metriä, skannasi tuulen tyhjäksi ihmisen hajuista ja kääntyi katsomaan minua. Komensin sen jatkamaan, ja se kiipesi kallionrinnettä ylös. Sitten se mielestäni löysi tuoreita jälkiä ja niitten houkuttelemana jatkoi aivan ylös kalliolle - siellä se sai ilmavainun maalimiehestä ja pian kuului reipas haukku.
Minä harrastin sitten oikein urakalla kunnonkohotusta ja juoksin koko matkan jyrkkää kalliota ylös maalimiehelle asti.
Tuomari odotteli kaikessa rauhassa keskilinjalla ja laittoi ratamestarin perääni.

Palattiin Mikon kanssa aloituspisteeseen ja lähetin koiran alas vasemmalle etukulmaan. Miklos eteni alas asti ja kierteli ja kaarteli kivasti alhaalla hakkuuaukiolla. Nyt pääsin jo minäkin etenemään keskilinjalla. Yksi lyhyt kiekaus oikealle, sieltä tuuli hyvin ja en uskonut, että samassa kohtaa olisi kahta maalimiestä peräkkäin joten ohitettiin aika paljon aluetta oikealla.

Ja sitten koira takaisin alas vasemmalle, tuulen alapuolelle. Siellä se kierteli omia lenkkejään rauhassa jolkottaen. Minä jatkoin keskilinjaa eteenpäin, kunnes yhtäkkiä alkoi kuulua haukku, aika kaukaa vasemmalta alhaalta. Sain juosta kyllä aikamoisen matkan, vähän takaisinpäinkin ja pitkälle alas, siellä meni joku tien, ja sen toisella puolella oli maalimies kuusikossa peiteltynä. Todella kaukana keskilinjalta!

Sitten palattiin jyrkkää rinnettä ylös keskilinjalle ja ajattelin tarjota Mikolle hörppyä (ja ottaa itsekin), oltiin ihan läkähdyksissä kaikki. Ja huomasin silloin, että vesipulloni oli pudonnut taskusta jonnekin sinne alarinteeseen. Ei mahda mitään - Mikko katseli että janooo! ja minä sanoi että sorry, baari on kiinni.

Kysyin tuomarilta mikä oli aika, hän sanoi että 13 minuuttia mennyt. En muistanut paljonko suoritusaikaa oli, joko 20 tai 30 min. Ainakin seitsemän minuuttia siis jäljellä.
Kysyin missä kohtaa keskilinjaa olimme - ja tuomarinhan ei olisi näihin kysymyksiin edes tarvinnut vastata mutta aina voi yrittää! - ja vastaus oli että oltiin noin 120 m kohdalla. Vajaa puolet siis jäljellä, ja kaksi ukkoa löydetty. Ajattelin, että maalimiehiä olisi pakko olla kolme, vielä yksi jossain takakulmassa, ja lähdin reippaasti etenemään keskilinjalla.

Lähettelin koiraa kerran-pari vasemmalle, tuulen alapuolelle, ja yhden kerran se jatkoi itse keskilinjan ylitse oikealle juuri sinne minne olisin seuraavasti lähettänytkin, mutta ei edennyt kovin pitkälle.
Keskilinja kääntyi oikealle ja saavuimme pian loppumetreille. Lähetin koiran kaksi kertaa vasemmalle takakulmaa kohti, ja se teki hienot kiertelyt alueella. Lähetin sen oikealle, takakulmaan, ja se teki todella pitkän kierroksen jolkottaen korkealle kallion päälle ja katosi näkyvistä sinne.
Tuomari, maalimiehet ja ratamestari ja minä kaikki seisoimme siinä rivissä ja tuijotimme sinne päin (hmm, näin jälkikäteen tästä olisi voinut päätellä että siellä on maalimies!). Koira oli pitkään poissa, ja sitten ratamestari huomasi sen tulevan vasemmalta puolelta korkealta kallion päältä. Mitä ihmeen reittiä se oikein oli kulkenut?

Keskilinjan päättymistä merkitsevän muovinauhat lepattivat 10 metrin päässä ja aikaa oli käytetty 17 minuuttia. Jäljellä joko 3 tai 13 minuuttia. Mietin mitä ihmettä tehdä, ja päätin laittaa koiran vielä kerran oikealle, vaikka sieltä päin tuulikin. Miklos valitsi tietenkin eri reitin kuin aiemmin, ja katosi näkyvistä. Sitten odoteltiin taas, kunnes yhtäkkiä kuului haukku!

Jee! Minua vietiin, koira haukkui melko kaukana etuoikealla. Kallion jyrkänteen alapuolella, jyrkänteen seinämän ja valtavan ison irtolohkareen välissä oli maalimies piilossa. Miklos haukkui minusta häiritsevän lähellä, mutta muuten tämä ilmaisu oli parempi kuin toisella maalimiehellä.

Saatiin koiran ohjattavuudesta EH, ohjaajan toiminnasta EH, ja ilmaisuista EH ja T ja T. Loppuarvosana koko kokeesta Hyvä.

Katsojat kehuivat Mikon työskentelyä, vaikka minä kyllä sanoin että tuommoinen rauhallisen tasainen ravaaminen ja tossottaminen ympäriinsä ei ole kovin näyttävää verrattuna vauhdikkaaseen pk-pistotyöskentelyyn. ;-)

Toisaalta eräs pk-kokeissa kisannut koira ei ollut irronnut riittävän kauas ja suoritus keskeytettiin. Meitä edeltävä sakemanni taas oli juossut itsensä puhki heti alussa ja loppu oli tehnyt todella tiukkaa.
Miklos liikkui tasaista rauhallista vauhtia alusta loppuun, käytti hyväkseen maaston muotoja ja tuulta, ihan itsenäisesti, ja oli melkolailla itseohjautuva eli minä näytin että tuonne päin ja se sitten hoiti homman sillä alueella omalla tyylillään. Kai siinä sitten näkyi se kokemus oikeista etsinnöistä ja niitä kuvaavista harjoituksista, eli pitää liikkua niin, että sitä jaksaa tehdä sen 2-3 tuntia.

Tuomari ei muuten tullut mukanamme kellekään maalimiehelle (laittoi ratamestarin peräämme), muitten mukana oli käynyt parilla maalimiehellä katsomassa ilmaisut. Mutta se on vissiin nähnyt Mikkoa jo niin paljon, että ajatteli ettei siellä mitään yllätyksiä kuitenkaan tule.

Kokeen jälkeen Mikko sai maksamakkaraa kun eräs toinen osallistuja meni sille odotuspaikalla maalimieheksi. Saatiin hyvä mieli kummallekin, ja lupasin, että enää ei mennä hakukokeeseen koskaan, koska tämä suoritus on voimassa vuoden 2012 loppuun asti!

Hyvä mieli tuli myös tuomarin kommentista lopussa kilpailukirjojen jaon jälkeen, kun hän sanoi ,että "sinun koira liikkui todella kauniisti alueella, eikä sille tarvinnut yhtään karjua".

Tämä olikin meidän 4. tai 5. hyväksytty pelastushakukoe, joten eiköhän tähän olekin ihan hyvä lopettaa nämä koehakuilut Mikon kanssa.