Miklos sairastaa. En ole voinut kirjoittaa tästä aiheesta aiemmin, koska se on ottanut niin koville. Nyt ei enää tule itku koko ajan, vaan mennään päivä kerrallaan ja yritän olla kärsivällinen ja katsoa mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Miklos alkoi syyskuussa oireilla omituisesti. Se oli tosi äkäinen Dieselille, ja nyhti siitä ihan tupsuja irti kun Diisu pyyhälsi ohitse. Yhtenä yönä se vinkui sängyn alla, mutta en saanut selvää, sattuiko ja jos niin mihin, tilanne oli nopeasti ohi. Siitä noin viikon päästä se huusi tuskasta yöllä sängyn alla. Siinä vaiheessa, kun sain valot päälle ja häädettyä uteliaat toiset koirat pois, oli Mikko jo tullut esille ja oli vaan jähmeän ja kipeän oloinen, mutta ei saanut selvää, mihin olisi sattunut, ja tilanne oli jo tavallaan ohi.

Sitten Miklos alkoi ontua, ihan yhtäkkiä, vasenta etujalkaa. Ilman että mitään olisi ns. sattunut. En löytänyt mitään aristavaa kohtaa tai taivutusta raajasta. Yhtenä päivänä Mikko oli äreä ja haastoi Diisun tappeluun, ja satutti itsensä. Seisoi selkä köyryssä ja nosti vasenta etujalkaa ja näki että sattui kovasti. Pidin Mikkoa levossa ja ontuma helpotti. Tehtiin kevyt peltojälki, sen jälkeen seuraavana yönä, Miklos herätti meidät taas tuskan huutoon. Tällä kertaa se yöpyi viereisessä huoneessa, omalla patjallaan, ja huoneessa paloi valo. Heti kun kuulin huudon, syöksyin paikalle että ehtisin nähdä mistä oli kyse: Miklos seisoi patjansa vieressä selkä köyryssä, pää ja häntä alas painettuna ja valitti. Se oli ihan jäykkä myös, mutta selvästi tajuissaan. Pikku hiljaa se rauhoittui ja rentoutui ja alkoi nostaa vasenta etujalkaa ilmaan. Hetken se vielä oli kivuliaan ja hankalan oloinen, sitten se meni takaisin nukkumaan.

Kun vihdoin näin mitä oli tapahtunut, tiesin millaista apua pitäisi hakea. Aloin pelätä rangan tai hermoston ongelmaa. :-( Soitin Timo Talviolle ja saimme ajan heti samalle päivälle. Oireet kuvattuani ja vanhat sairaskertomukset luettuaan Talvio tiesi heti mistä oli kyse - niskassa on jo pari vuotta sitten todettu kaventunut nikamaväli, ja Talvio sanoi jo silloin että se voi joskus tietyssä asennossa aiheuttaa sähköiskumaista kipua etuosaan. Koira sitten yrittää helpottaa sitä venyttämällä rangan pyöreäksi kuvaamallani tavalla. Myös etujalan nostelu kuuluu oireistoon.

Talvio rauhoitti Mikon ja kuvasi niskan ja ristiselän. Uutiset oli kovin huonoja: kaularangassa todettiin välilevynrappeumaa ja nikamavälin luhistuma. Lannerangassa todettiin myös välilevyrappeumaa. Hoidoksi tuli 4-6 viikon lepo, B-vitamiinia, kipulääkettä, Cartrophen-ruiskeet ja Sirdaludia yöksi. Pannasta taluttamista tulisi ehdottomasti välttää, ja kaikkea niskaan ja kaulaan kohdistuvaa rasitusta välttää.

Talvion mielestä Mikon ura työkoirana ei välttämättä olisi kokonaan ohi, vaan vain tauolla vähän aikaa. Itse kyllä tunsin, että se olisi tässä nyt.

Miklos oli oireillut jo pitemmän aikaa, sen tajusi nyt kun katsoi taaksepäin ja tiesi mitä tiesi. Jo kesällä se välillä empi autoon hyppäämistä, tuntui ettei takaosassa ollut aina tarpeeksi voimaa. Ja iltaisin oli jäykän ja heikon oloinen kun viimeisenä kiipesi portaat yläkertaan. Ja se kasvava äkäisyys Diisulle. Minun olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin, että se oli kipeä. Viimeisimmässä rauniokokeessamme tuomari, joka on Mikkoa nähnyt useana vuonna aiemmin, sanoi, että ihan kuin koira ei nyt olisi oikein kunnossa. Mutta minä en vaan sitä nähnyt. :-( En ennen kuin se oli niin kipeä kuin se nyt oli.

Ja mitä kipuja Mikolla on täytynytkään olla jo aiemmin, ehkä vuoden ajan? Kun kaularangassa on kuitenkin kaksi romahtanutta nikamaväliä ja ristiselässä yksi. Ne on olleet tosi kipeitä jossain vaiheessa ennen tätä vaihetta.
Paljon kysymyksiä pyörii päässä. Onko Mikolla enää elämää? Onko sillä siis jäljellä mitään järjellistä elämää, jos tiedossa on aina vaan uusia välilevyongelmia, aina vaan kipua? Tietääkö kukaan, tapahtuuko tuo sama kaikissa nikamaväleissä vai vaan joissakin, ja miksi ja koska, ja tuleeko hermoja jäämään puristuksiin? Voiko Miklos tehdä mitään enää koskaan? Jos tämä on tila, joka ei muutu paremmaksi, ei tämä ole sen arvoista elämää enää. Miklos on ollut minulle niin hyvä koira, että sillä ei saa olla jatkuvia kipuja.

Kaksi viikkoa noitten tutkimusten jälkeen tilanne oli sama, mutta yöllisiä kipukohtauksia ei ollut enää, onneksi. Piti saada vastauksia. Halusin tietää, mikä tilanne on tarkalleen ottaen, ja halusin toisen mielipiteen. Jos vaikka tilanne olisikin paljon pahempi. Jos jotain muutakin on vialla. Vein Mikon Aistiin. Pitkän keskustelun jälkeen Mikko jäi sisään magneettikuviin. Kliinisessä tutkimuksessa neurologi ihmetteli, näkeekö Mikko enää mitään vai onko se jo täysin sokea, kun uhkausvaste silmissä oli niin heikko. Vakuutin, että se näkee vielä jotakin - riitävästi tullakseen toimeen.

Neurologi halusi aloittaa aivojen magneettikuvilla, jos mitään ei löydy niin sitten kuvattaisiin myös niska, ja jos sieltä ei löytyisi riittävää oireita selittävää löydöstä, niin kuvattaisiin myös ristiselkä. Tutkimuksissa todettiin aivot normaaleiksi, edes iän aiheuttamia muutoksia ei ollut. Niskassa on kaksi rappeutunutta välilevyä ja kaksi lievää välilevynpullistumaa, jotka molemmat vaikuttaa enemmän vasemmalle puolen. Niskan löydökset voivat aiheuttaa kipua ja voimattomuusoireita etuosaan ja etenkin vasemmalle puolen, mutta niistä ei löytynyt selkeää vastausta öisille kipukohtauksille, tämän neurologin mielestä. Myöskään leikkaamalla oloa ei voida helpottaa, koska (operoitavaksi) riittävän suurta pullistumaa ei ollut missään kohdassa. Mielenkiintoinen kommentti Mikkoa tutkimusten jälkeen hakiessani oli myös: He's a s nice fellow, and he is definitely not blind. ;-)

Aistin neurologin mielestä Mikon ura on ohi, nyt on aika siirtyä eläkkeelle. Se on kokenut paljon kaikenlaista kivaa, monia eri asioita, ja paljon kipua. Nyt riittää. Hänkin suositteli vähintään 4-6 viikon lepoa, lyhyitä hihnalenkkejä (eli meidän tapauksessa yksin vapaana pihalla tallustelua). Kipulääkettä vain tarpeen mukaan.
Juttelimme, onko Mikon rankkakin raunioharjoittelu altistanut tai jopa aiheuttanut sen rangan ongelmat. Kahdella, eli puolilla, meidän FRF-koirista on välilevyongelma, onko se vain sattumaa? On ja ei - tavallaan kumpaakin. Ei raunioharjoittelu suoranaisesti aiheuta selkävikoja, mutta kuinka monta huippujalkapalloilijaa on säästynyt jalkaongelmilta? Kaikessa huippu-urheilussa on omat sairautensa; näin minulle vastattiin. Rauniokoirat altistuvat erilaisille putoamisille, iskuille jne, ja ne voivat aiheuttaa selkärankaan pienen fraktuuran, josta myöhemmin kehittyy välilevyongelma. Mikolla on takanaan kolme pahaa putoamista selälleen tai niskoilleen, ensimmäinen reilun vuoden ikäisenä agilityn A-esteen harjalta ylösalaisin alas.

Aistin ihana fysioterapeutti Anna suunnitteli Mikolle kotijumppaohjelman, ja sillä on nyt menty eteenpäin. Mikon etuosasta on lihakset surkastuneet pois, mikä sekin kuvaa sitä että etuosan hermot ei toimi kunnolla. Jumpalla haetaan tasapainoa ja herätellään toimintoja.
Miklos seisoo mielellään takajalkojen kintereet yhdessä rungon alla, ja roikottaa selkäänsä. Selkä on myös ristiselästä pyöreä. Fysioterapialla yritetään parantaa selän virheellistä asentoa.

Nyt on kulunut lähes kuukausi ensimmäisestä käynnistä lääkärissä (Talviolla), ja muutosta Mikossa ei ole nähty varsinaisesti, välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Yöllistä huutoa ei ole ollut, onneksi. Lähinnä kipuilu näkyy äksyytenä joka kohdistuu Dieseliin. Silloin pidän pojat sisälläkin erillään; ulkona ne käy joka tapauksessa erikseen, että Miklos ei yhtään innostuisi riehumaan. Kun Mikko näyttää selvästi kivuliaalta, annan sille kipulääkkeen.

Välillä otan Mikon mukaan kauppareissulle ja vien valjaissa ja hihnassa haistelemaan kävelytien laitoja. Se on ihan onnessaan, kun pääsee edes jonnekin käymään. Koville ottaa, henkisesti, tämä tekemättömyys, kun koira aiemmin treenasi vuodesta toiseen ahkerasti. Kun vika on kaularangassa, ei voi oikein teettää koiralla mitään aivojumppaa tai ajanvietettä kun se liikuttaa päätä niissä kaikissa. Aidon luun järsiminen on nyt kahdesti kytkeytynyt voimakkaaseen oireiluun seuraavana yönä tai aamuna. Se siis rasittaa niskaa/kaulaa liikaa.

Uuttakin oireilua on tullut ilmi. Viime perjantaina illalla Miklos seisoi rauhassa sisällä, kun yhtäkkiä horjahti siitä vasemmalle, kuin sitä olisi tyrkätty sivulta. Se otti sivuaskeleita jotta tasapaino säilyi. Sama toistui hetken päästä uudestaan, mutta ei niin voimakkaana. Tajuissaan Mikko oli koko ajan, eikä vaikuttanut kivuliaalta.
Seuraavana aamuna nousin 3 tuntia normaalia aikaisemmin ja Mikko oli ihan unessa sängyn alla. Se ryntäsi sieltä esille (kiire syömään kun minä nousen), mutta ei hallinnut täysin raajojaan. Jalat nousi jolkottaessa korkealle ilmaan, ja sivuille myös, ja meno oli huojuvaa, horjuvaa, kuin kännissä. Ihme kyllä koira suoriutui portaista alakertaan, mutta ruokaa odottaessa istui normaalin ryhdikkään asennon sijasta etujalat harallaan, ja kävi lopulta maahan. Ulkona jolkotteli pissalle vähän huteran oloisena, mutta palautui 15-20 minuutissa ns. normaaliksi (sellaiseksi mitä nyt on ollut).

Kotijumpassa olen myös huomannut, että kun Mikkoa työntää vasempaan kylkeen, se työntää takaisin melko jämäkästi, jotta ei horju eikä menetä tasapainoaan, mikä on tarkoituskin. Oikeaan kylkeen työntäessä tulee hyvin hyvin heikko vaste tai ei vastetta lainkaan, ja jos jatkan työntämistä, koira horjahtaa vasemmalle. Vaihtelemalla puolelta toiselle työntämistä sain kerran vasteen oikeankin puolen työntämiseen, toki se oli heikompi mutta silti, se oli selkeä vaste. Kaulalle Miklos ei anna tehdä lainkaan tätä harjoitetta, vaan väistää tai venkoilee alta pois. Se ei myöskään tykkää että sitä silittää päähän tai kaulalle, vaan väistää pois.

Oikean puolen työntämiseen saatiin tänään kotijumpassa hyvä vaste, kun tehtiin sitä sen jälkeen kun Mikko tuli ulkoa sisälle.

Puhuttiin tänään Aistissa näistä uusista oireista. Neurologin mielestä niitä ei välttämättä saa suoraan yhdistettyä kaularangan löydöksiin, jotka aiheuttavat kipua ja tunnottomuutta/halvaantumista; eivät tasapainon ongelmia. Onneksi pääkoppa on kuvattu niin ei tarvitse miettiä onko siellä jotakin epäilyttävää. Neurologin toistama ohje oli tänään: Just keep him alive.