Sain Mikolle ensimmäisen vapaan ajan ortopedille vasta 17.12., ja olen kovasti harmitellut, että tulevat viikot on pitkiä odottaa, eikä tiedossa edes ole, onko mitään, mitä odottaa sitten kuitenkaan. Onneksi jätin HauMauhun sanan, että jos aikaisemmin tulee peruutusaikoja, niin meille voi soittaa ja hyvinkin luultavasti pääsemme tulemaan koska vain. Tänään tuli soitto! Saatiin aika tälle päivälle yllättäen. :-)

Mikolla on nyt ollut ongelmia takaosan kanssa. Se on aamuisin ollut heikko takaa, ja jalat ei toimineet ihan kunnolla. Ei varsinaista kaatuilua, mutta siis muu kroppa tuntuu lähtevän liian vauhdikkaasti liikkeelle (Miklos syöksyy sängyn alta kun nousen, ja siitä yrittää laukaten alakertaan keittiöön odottamaan ruokaa...). Ongelma on tuntunut toispuoleiselta. Ehkä havaittu hieman myös oikean takajalan nostelua. Kun ongelma aamulla ilmenee, niin olen rauhoittanut tilanteen, pakottanut Mikon ottamaan aikalisän, ja sitten on lähdetty rauhallisesti liikkeelle. Laitan vaikka muun lauman pihalle ja Mikko hakee koipiinsa tuntumaa hetken.

Mikon fysioterapeutti Anna kehui HauMaun ortopedia Pauli Kerästä kovasti. Sanoi, että siinä on tarkka mies, joka paneutuu todella potilaisiin. Toiveena oli myös saada Mikolle sellainen pitkäaikaislääkitys, jonka turvin päästäisiin liikkumaan enemmän. Ja voin sanoa, että olipa tosiaan tarkka mies! Pauli katsoi ensin Mikon kuvat, luki Aistista lähetetyt tiedot, ja juoksutti kadulla. Sanoi suoraan, mikä tilanne on, eli että tällainen elämä mitä nyt on eletty, ei ole Mikolle riittävää, vaan nyt pitäisi joko saada tieto, että tämä on paras mihin pystytään, tai sitten päästä selkeästi parempaan suuntaan. Kerroin myös, että neurologin kanssa emme päässeet tässä asiassa samalla aallonpituudelle.

Kuvien ja ulkoisen tarkastelun jälkeen ortopedi kävi käsikopelolla Mikon todella tarkkaan läpi. Minua vähän hymyilytti, että millaisia villipetoja siellä yleensä käy, kun hoitaja sanoi, että koira pitäisi saada pöydälle (vips, nostin), ja sitten se pitäisi saada siihen kyljelleen. Mikkohan osaa side-käskyllä (siis "said", ei mistään siteestä ole kyse) köllähtää ihan itsekin kyljelleen makaamaan, mutta kun oli aika kapea pöytä, niin sanoin vaan side ja autoin siltä jalat alta ennen kuin hoitaja ja lääkäri ehtivät käydä käsiksi. Ohoh! Mutta nyt sillä on jalat väärään suuntaan, sanoi hoitaja. Otin Mikkoa jaloista kiinni ja käänsi selälleen ja siitä toiselle kyljelle. Siinä. - Ei kaikki koirat vaan antaisi tehdä itselleen noin, sanoi hoitaja vaikuttuneena.

Vähän hymyilytti. Siis hei, oikeasti. Kaikki normaaliin turkinhoitoon totutetut karvakoirat antaa pyörittää, kääntää ja vääntää itseään miten vaan. Selällään, kyljellään, jaloista kiinni vaan ja käännellään miten tarvii. Ja Mikkohan on pelastuskoria, sen pitää antaa käsitellä itseään, nostella ja kantaa ja siirtää, ihan vieraitten ihmistenkin.
Vakuutin, että tätä koiraa saa kääntää ja vääntää miten haluaa, kuka vaan. Onpas kätevää. Kyllä Mikko teki vaikutuksen! :-D

Ortopedi kävi Mikon läpi tosi tarkkaan alkaen varpaista ja päätyen selkärankaan. Aika reilut otteet, mutta ei kai sitä muuten voi saada selvää asioista. Niin kiltti ja luottavainen Miklos on, että makasi kaikessa rauhassa tutkittavana. Vain jos oikein kovasti sattui, niin se valitti vähän ääneen ja jäykisteli, mutta heti kun siirryttiin toiseen kohtaan, se rentoutui taas. Takajaloissa kumpikin kinner naksui melko voimakkaasti. Kaksi selkeää kipukohtaa löytyi: oikean (vanhan vammautuneen) etujalan tiettyä vääntöä uikutti, samoin voimakasta ristiselän tiettyä manipulaatiota.

Löytyi siis se vanha oikean etujalan vamma jota ei ole koskaan saatu kuntoon. Miklos jäykistyi ja valitti ääneen, kun tietyllä tavalla kyynärpäästä nostettiin sivulle päin. Ristiselkää painellessa kovassa väännössä se myös valitti ääneen. Kun koko koira oli tutkittu käsin, sai se rauhoituksen ja siirtyi röntgenkuvaukseen. Mikosta kuvattiin käsittääkseni kaikkien raajojen nivelet ja selkäranka. Löydöksiä oli monia, kuten oli jo ennalta tiedossa. Luulen, että suuri osa oli sellaisia, että jos otetaan mikä vain 8-vuotias kovassa käytössä oleva koira ja kuvataan se, niin sieltä löytyy vastaavaa.
Siinä vanhassa vammautuneessa oikeassa etujalassa todettiin olkapäässä nivelrikkoa ja muuta pientä muutosta. Sitten löytyi pitkin rankaa niitä epänormaaliuksia mistä jo tiedettiinkin, ristiselässä etenkin. Rintarangassa oli spondyloosia, mikä on aina kivulias tietyssä vaiheessa. Naksuvissa kintereissä oli vain pieniä muutoksia röntgenkuvassa. Samoin lonkissa oli vaan vähän lonkkamaljan reunassa muutosta.

Ristiselkä aiheuttanee kipua, ja se olkapää, oli ortopedin tulkinta. Vasen etujalka, se, jota Miklos nostelee etenkin aamuisin, taisi olla ainoa, josta ei löytynyt mitään ortopedisia löydöksiä, joten sen oireilun täytyy johtua niskan välilevyongelmasta. Löydösten läpikäynnin jälkeen oli aika puhua tulevaisuudesta ja siitä, mitä nyt tehdään. Ortopedi suositteli joko nyt tai jossain vaiheessa myöhemmin hyaluroni-ruisketta suoraan siihen vaurioituneeseen olkaniveleen. Se on nykyään muodossa, joka vaikuttaa 4-6 kk ajan, kun aiemmin vaikutus kesti vain muutaman vuorokauden. Kovasti on kuulemma saatu hyviä tuloksia sillä. Koska Miklos ei kuitenkaan ole ensisijaisesti oireillut tätä oikeaa etujalkaa ja piikillä on varsin suolainen hinta, palataan tähän asiaan jos näyttää siltä, että tilanne alkaa muuten muuttua paremmaksi.

Suunnitelmaksi tuli siis nyt pari viikkoa lepoa (huoh) ja kaksi kipulääkettä: kaksiviikkoinen aloitetaan tuhdimmalla tulehduskipulääkkeellä jonka annosta sitten pienennetään ja jätetään se pois, ja uusi pitkäaikaislääke krooniseen kipuun aloitetaan puolestaan pienemmällä annoksella ja nostetaan kahden viikon aikana tavoiteannokseen. Sitten kahden viikon kuluttua alkaa fysioterapeutin suunnittelema liikunnan lisääminen: kaksi viikkoa aamuin illoin 20 min reipasta ravia hihnassa, sitten 2 viikkoa aamuin illoin 30 min reipasta ravia hihnassa, ja sitten 2 viikkoa aamuin illoin 40 min reipasta ravia hihnassa ja lyhyitä metsälenkkejä vapaana. Ortopedi oli sitä mieltä, että ihan vielä ei kannata antaa periksi, vaan kyllä tämä homma nyt kannattaa vielä katsoa ja yrittää.

Olin itse asiassa jo eteisessä lähdössä pois, kun hän tuli vielä sanomaan, että tämäkään lääkitys ei ole Mikon viimeinen mahdollisuus, vaan vielä on varaa nostaa annostusta ja lisätä joku uusikin kroonisen kivun lääke siihen rinnalle.