Olemme muuttaneet naapuritontille, eli siis omalle tontillemme, omaan uusvanhaan taloon. Asuimme puolitoista vuotta vanhempieni kesätalon ullakolla, valtaosa tavaroistamme ja vaatteistamme pahvilaatikoissa varastossa. Nyt on tilaa ja oma talo, voi ihanuus! Edessä paljon laatikoitten purkua, eikä talokaan vielä ole viimeistelty valmiiksi, mutta muuttamaan päästiin ja se on pääasia.

Koirien osalta lisätila helpottaa olemista. Uuden talon yläkertaan ei koirilla ole asiaa, paitsi Pöpösellä joka saa erikoisluvalla tulla sinne yöksi nukkumaan makuuhuoneeseen. Ettei tarvitse yksin kärsiä, jos sydänkohtaus tulee yöllä.

Alakerrassa on sitten muutamalla portilla rajattu tiloja, että voidaan tarvittaessa pitää koiria erillään esimerkiksi yksin ollessa. Mikko valloitti heti tulevan toimistohuoneeni vierasvuodesohvan. Olin ajatellut, että keittiöstä olisi tullut Mikon valtakunta ja sen fatboy-patjallekin olin jo katsonut paikan keittiön nurkasta, mutta Mikko mieltyi tuohon vuodesohvaan niin kovin että vetäytyy oma-aloitteisesti sinne iltaisin nukkumaan, kun iltalääke alkaa väsyttää - joten olkoot. Kyllä sillä on jo oikeus omaan mielipiteeseensä. ;-)

Ns. koirahuoneesta saa koirat laskettua suoraan aitaukseen, jossa on ensin pienempi aitaus joka rajautuu pihaan ja naapurin tonttiin, ja siitä pääsy isompaan aitaukseen, joka pitää sisällään koko tonttimme alarinteen, joka olisi muuten jäänyt kokonaan käyttämättä, joten päätin että aitaamme sen koirille. Siellä on tilaa juosta ja riekkua. Halusin kaksi aitausta, tai siis pienen aitauksen isomman sisään, jotta tarvittaessa voidaan antaa Mikolle omaa rauhaa, mutta koirat voi silti olla samaan aikaan ulkona ja kaikki turvallisesti aitauksessa. Ainakin lämpimämpään aikaanhan Miklos suorastaan asuisi ulkona ympäri vuorokauden, jos vaan saisi itse valita.

Tontin alarinne on aina ollut koirilta kiellettyä aluetta, koska alhaalla kulkee tie joka vie paitsi meille niin myös tien päässä olevalle maatilalle. Siinä ajetaan (kuten yleensä kotitiellä) lujaa. Nyt kun alueelle on vedetty aita tien laitaa myöten, olisi se turvallinen koirille, mutta ne ei ole vielä tottuneet liikkumaan siellä. Olen käynyt tallustelemassa siellä niitten kanssa, jotta polut houkuttelisi niitä sinne jatkossakin. Mikolle olen piilotellut herkkuja ympäriinsä, jotta se on saanut aktiviteettia. Kovasti tykkää. :-)

Reilukerho koolla... Mikko nauttii täysillä pehmoisesta pedistä, ja Diisu tyytyy kiltisti aidan toisella puolen karvavilttiin kovalla lattialla.