Kävin Korsossa Vantaan raunioradalla pitämässä ns. seurantatreenin viime kevään raunioviikonloppukurssilaisille. Olipa kiva nähdä miten koirakot oli edenneet silloin vaikeissa asioissa. Harmi, ettei kaikki päässeet paikalle.

Mikko pääsi etsimään kaksi maalimeistä yhdestä kasasta illan päätteeksi - oli jo todella pimeää. Halusin nähdä, miten se ratkaisi asian. Se ratkaisi sen siten, että ei loikannut tai kiivennyt kohdasta, jossa piti laskeutua alaspäin tai hypätä kun se ei nähnyt mitä alla oli ja syvyysnäön puutteet häiritsi. Sen sijaan se itsepintaisesti kiipesi ison putkun kylkeä pitkin ylös hajun perässä valoisasta kohdasta. Eipä tehnyt varmaan hyvää sen selälle, en todella arvannut että se ratkaisisi asian noin, kun helpompiakin reittejä olisi ollut. No, koira ainakin oli todella iloinen!