Pakkasen laskiessa talven ennätyslukemiin, ei kukaan meillä ole ulkoillut kovin innokkaasti. Pikkukoira Pöpösen koko olemus kuvaa kauhistusta kun se joutuu ulos: se kipittää lyhyin kiireisin askelin, selkä köyryssä, häntä tiiviisti koipien välissä, korvat luimussa ja ilme peljästyneenä pari metriä ovelta, pissii ja kakkii siihen ja sitten kiireesti sisälle.

Mikonkin tassuja paleltaa ja sekin pyytää aika nopeasti takaisin sisälle ja hakeutuu lämpimään ja pehmoiseen paikkaan maate. Pöpönen on saanut tehdä tilaa Mikolle toimistohuoneen sängyn päällä.