Ollaan oltu monta päivää huonon kelin saartamina täällä  kotona. Lunta on tupruttanut ankasti ja välillä tuuli on niin kova, että lumi tulee ihan vaakatasossa. Tuuli on puhaltanut pelloilta meille päin ja vaikka aura-auto silloin tällöin käykin, niin tuuli on hetkessä siirtänyt lunta pelloilta ojiin ja tielle niin, että ei voi olla varma mistä voi ajaa ja mistä ei. Välillä ulkona näyttää siltä, kuin kukaan ei olisi liikkunut missään päiväkausiin. Tiet, ojat ja pellot on kaikki tasaisen ja yhtä korkean lumimassan peittäminä eikä mitään rajoja erotu.

Toinen huushollin autoista parkkeerasi itsensä yön yli tuohon meidän mäkeen ihan poikittain tielle. Tosi tukevasti oli kiinni! Naapurin traktori sen siitä sitten nykäisi takaisin oikeaan rintamasuuntaan seuraavana aamuna.

Tänään lähdettiin ennen iltapäivän hillitöntä tuiskua käymään kylillä Mikon kanssa. Mikko pääsi pitkästä aikaa hihnalenkille ihmisten ilmoille ja nuuskutteli hajuja tosi tarkkaan ja antaumuksella. Aurinkokin paistoi - oli tosi kaunis ilma ja se oli oikea hyvän tuulen lenkki meille kummallekin. Mikko on kyllä aina yhtä hyvää seuraa.

Nyt lunta tulee taas vaakatasossa ja kotitie on varmaan jo taas kadonnut näkyvistä. Toivottavasti aura-auto tulee käymään pian, kun sitä ei ole näkynyt varmaan viikkoon...