Lähdin Diisun kanssa FRF-viikonloppuleirille ja Mikko pääsi Mikkosten kanssa maalle Kemiönsaareen viikonlopuksi. Maijun mukaan Mikko yritti parhaansa mukaan vedättää ja pompottaa porukoita aluksi, mutta joutui lopulta toteamaan, että kyseisessä huushollissa pätee kuin päteekin samat säännöt kuin kotona! 
Mikko oli ottanut vahtikoiran viran kontolleen ja ilmoittanut kuuluvasti epäilyttävistä äänistä useampaan otteeseen. Tämän Mikko teki myös viimeksi Mikkosilla ollessaan. Aamulla sitä ei ollut näkynyt missään, mutta arvaahan sen, missä se oli - istua nakotti Heddin vieressä keittiössä odottaen aamutarjoilun alkamista!

Maiju osasi myös kertoa, että Mikon näkö on selvästi kovin huono, sillä se oli jonkin verran törmäillyt ja kompastellut; jopa kävellyt suoraan keskellä lattiaa nukkuvan Heddi-PONin päälle. Hyvin Mikko osaa kuitenkin kotioloissa kulkea, tuntuu, että pihallakin se tietää jokaisen lumikokkareen ja -kasan sijainnin, niin hyvin se siellä liikkuu. Mutta niinhän koira saattaa olla jopa ihan sokea mutta kotioloissa tuntee paikat niin hyvin, että omistaja ei sitä huomaa.

Täysin sokea Mikko ei kyllä vielä ole, koska näkee liikkuvat esineet jos ne on suoraan edessä ja on reilusti valoisaa. Tässä yhtenä päivän tein Mikon kanssa ihan vähän tottista huvikseni, otin liikkeestä seisomisen ja Mikon pysähdyttyä jatkoin pari metriä eteenpäin ja sitten heitin palkan suoraan taaksepäin Mikon eteen - ja se nappasi namin ilmasta kiinni!

Alla kuvassa Mikko ja sen ruåtsalainen ihailija Hedvig, joka rrrrakastaa Mikkoa. Ja Mikko rrrakastaa... ruokaa.