Taitaa Mikko vaistota, miksi Kerttu on meillä... Mikko odottaa itse jo kovasti kesää ja puutarhassa puuhailua. Se nauttii päivittäisestä tassuttelusta tuossa kotitiellämme ja naapurissa vanhempien kesätalon pihamaalla ja metsänreunassa. Tänään se villiintyi riehumaan ja leikkimään Mopin kanssa! Moppi tosin oli lähinnä pöyristynyt.
Aitauksessa Mikko usein kiipeää korkeimmalle kohdalle lumikasaa, istuu siinä ja tarkkailee ympäristöä tai ottaa torkut. Siinä on sekä ihanaa auringon valoa ja lämpöä että ihanaa viileää lunta. Kun se on saanut ulkoilusta kyllikseen, se tulee ovelle ja raapii sitä. Jos kukaan ei ole välittömästi laskemassa sitä sisään, seuraa närkästynyt räksytys. Yleensä palvelu ei ole Mikolle mieleistä ja riittävän ripeää.

Taitaa tuo lumikasa kestää tuossa aika pitkään muuten - siinä on katolta alas tömähtäneet lumet, oikein tiiviinä kasana ja paksut jäälohkareet alimmaisina.