Olen monesti sanonut, että sinä päivänä, kun Miklos jäi sairaseläkkeelle hommista, se lakkasi tottelemasta. Se myös ottaa välillä ihan ihmeellisiä erivapauksia, ja kun sille huomauttaa asiasta, on ilme sellainen, että Höh, näinhän mä aina teen.

Tänään Mikon suosikki-ihmiset oli käymässä ja kahvipöydän ääressä oli yksi vapaa tuoli. Ihan kuin se olisi kuulunut asiaan, Mikko yllättäen (ei mitenkään ketterästi tai sulavasti) kipusi istumaan tuolle tuolille, osallistui keskusteluun ja selvästi ihmetteli, missä sen kahvikuppi ja herkkulautanen oli.

Ja ei, meillä ei ikinä koirat istu pöydän ääressä ihmisten kanssa!!