Mikko vietti viikonlopun täällä kotona sillä välin kun minä ja Merlin olimme reissussa. Moppi pääsi hyvään hoitoon "mummolaan". Mikko sai hengähtää pari päivää ihan ainoana koirana ja niin paljon kuin se tykkääkin Mopista, on varmaan tällainen parin päivän loma siitä ihan poikaa välillä. Mikolle on kuitenkin tosi tärkeää nykyään saada olla yötä kotona. Päivät se vietti ihan tyytyväisenä vanhempieni luona naapurissa, mutta illalla kun se kuuli isännän auton tulevan kotipihaan, alkoi se heti haukkua ja pyysi ulos ja juoksi heti kotiin yöksi. Tämä on aika jännä juttu sikäli, että Mikko on viettänyt monta kesää kanssani naapuritalossa ja asuimmekin siellä toista vuotta. Silti se on hyvin voimakkaasti leimautunut uuteen kotitaloomme ja haluaa olla täällä ja tosiaan jopa karkaa tänne naapurista. 

Eilen kävimme Mikon kanssa kontrolliverikokeessa kunnaneläinlääkärillä.  Merlin tuli mukaan ensimmäiselle rokotukselle. Miklos näytti kuinka odotushuoneessa odotetaan rauhallisesti maaten heti sen jälkeen, kun eteismatto on nuuskutettu läpi sentti sentiltä. Ja kun tulee kutsu vastaanottohuoneeseen, kannattaa ehdottomasti tehdä vielä yllättävä syöksy ulko-ovelle. 

Lääkärin jälkeen haimme Pöpösen kotiin Martinkylästä. Mikko pääsi tervehtimään suosikki-ihmisiään ja sai herkullisen omenan. Omenan nauttimisen jälkeen se meni syrjemmälle nostamaan koipea ja sitten vielä pöheikköön paskalle. Ja sitten se olikin jo melkein pellolla ja siitä pellon poikki oli niin lyhyt matka hilpaista pienelle joenuomalle ja sitten se jo ihan huomaamatta olikin uimassa pienessä joessa... Millään kutsuhuudoilla ei ollut tapahtumien kulkuun mitään vaikutusta vaan sain vetää sen hihnasta ylös joesta. On se vaan nykyään tottelematon ja omapäinen!