Mikko pääsi tänään edustamaan PON-rotuista koiraa, kun se esiintyi ulkomuototuomareiden tuomarikollegiossa arvosteltavana koirana. Se oli paikalla olleista polskeista kaikista vanhin ja kaikista riehakkain. Olen alkanut olla sitä mieltä, että Mikko alkaa olla lähestulkoon täysin sokea nyt, mutta kun pompulan otti irti päästä huomasi, että kyllä se vielä näkee jotain ihan vähäsen, koska tukka silmillä se oli ihan sokea. Tai oikeastaan, se ikään kuin yritti väistää silmien edessä leijuvaa otsatukkaansa. Eli kyllä se jotain vielä näkee kuitenkin. 

Tosi hienosti Mikko esiintyi ja ei kukaan huomannut että se ei näe juuri mitään - niin reipas ja alustavarma se on! Aina kun mentiin uuden tuomarin käsittelyyn, opastin sen kädellä tuomarin luo ja se tervehti. Yksi tuomari kysyi, miten sen silmät on niin omituisen näköiset ja hänelle sanoin, että koira on liki sokea - muut eivät tosiaan huomanneet mitään epäilyttävää koiran silmissä tai liikkumisessa. ;-)
Mikolla oli hauskaa, mutta ehkä sitä vähän ihmetytti, kun kaikki rapsuttelee niin oudosti koko kropan läpi kopeloiden! :-D

Kun oli odotusaikaa, komensin Mikon hallin seinustalle paikallamakuuseen. Hyvin toimii nenä ja muut aistit vaikka näköä ei olekaan paljon jäljellä, se nimittäin meinasi livahtaa ohi kulkevan ja voileipiä lautasella kantavan miehen mukaan! Kaikki muut sai sen ohittaa ilman, että se häiriintyi kenestäkään. Mutta evästä olis tarvinnut saada! ;-)