Vihdoin tuli talvi ja lunta. Miklos tykkää. Lumessa nuuhkiminen on ihan parhaita juttuja, vaikka kovaa pakkasta Miklos ei enää kestäkään kovin hyvin vaan alkaa palella. Eilen huomasin ajattelevani, että Miklosista on tullut vanhan koiran näköinen. Sellainen vähän rähjäinen ja ränsistynyt.

Mikosta on tullut myös päivä päivältä innokkaampi seurustelija. Se tulee aamuin illoin jutustelemaan ja vaatimaan huomiota.

Nyt kun on tullut yhtäkkiä enemmän lunta ja tie on aurattu ja pihallekin lapioitu kävelyreittejä, Miklosin sisäinen kartta on mennyt hieman sekaisin. Syksyllä mietinkin, että se pelaa varmasti paljon myös ns. tassutuntumalla ulkona liikkuessaan - ja jos niin on, niin lumentulo varmaan sotkee sen, niin kuin tekikin. Nyt pitäisi vaan lapioida ja aurata ns. vakiourat niin se oppisi varmasti nopeasti kulkemaan niitä myöten ja tietäisi minne mikin johtaa.

 

photo blogPICT1188_zpsfe1d164f.jpg photo blogPICT1189_zps87aa86e7.jpg