Pöllähtänyt pikkukoira Pöpönen!

Jono ulos. Mikko pääsee terassin ovesta aitaamattomalle pihalle iltaisin vain valopanta kaulassaan siltä varalta, että kulkisi pihasta pois tai roska-auto tai aura-auto sattuisi tulemaan.
Pöpönen haluaa tästä ovesta ulos siksi, että terassilla on lintujen ruokintapiste, josta varisee siemeniä alas. Niitä se sitten nuuskuttaa ja syö.

Hurja myrsky! Yölläen saanut nukuttua yläkerrassa, kun kattopellit paukkui. Siirryin alas nukkumaan, mutta eipä sekään auttanut. Pauke kuului sinnekin ja lisäksi tuuli humisi ja ujelsi puissa ja talon rakenteissa niin kovaäänsiesti vähän väliä, ettei uni juuri silmään tullut koko yönä. Voisin vaikka vannoa, että välillä myös salamoi ja jyrisikin.

Myrsky jatkui aamupäivän ajan. Mikko viettää yleensä aina aamupäivisin muutaman tunnin ulkona pihalla, ja sinne se halusi nytkin. Se asettui maate tarhan portinpieleen mutta normaaliin aikatauluun kuuluvista torkuista ei tullut mitään, kun tuuli puhalsi välillä niin, että kaikki sen karvat osoittivat suoraan ylös. Mikko oli ihan hämmentyneen näköinen!

Iltapäivällä uskaltauduimme sitten jaloittelemaan enemmän ja aurinkokin näyttäytyi. Lumesta ei tietoakaan, maisemat on synkät ja mustat. Joki tulvii, pellot ja nurmikot lilluu märkää mutaa ja kuravettä. Kyllä pikkupakkanen olis kiva!

P.S. Ihan pikaisen mieleisen joululahjan Mikko kyllä sai: nimittäin 23. päivän puolenyön aikaan satoi lunta, kun laskin Mikon ulos. Aamulla maa toki oli jo taas musta ja märkä.

Koko aamun ja iltapäivän ajan on keittiöstä kuulunut tuskastunut piippaus. Mikko istuu ja tuijottaa keittiön ruokapöytään, jossa on kalkkuna sulamassa. Uuniinlaittoa seurattiin niin tiiviisti, että lopulta jouduttiin poistamaan koirat huoneesta. :-D

Mikko pääsi tänään käymään omituisen antiikkitavaran joulumyyjäisissä. Sieltä löytyikin iso sika! Kuten pikkuruinen Pöpönenkin, niin myös Mikko nuuski villisikaa hetken ja alkoi sitten jyrsiä sen suupieltä. Kyllä ne vissiin olis syöneet sen. :-D

Liikkeessä Mikolle tarjoiltiin piparkakku, jonka se söi todella taitavasti niin, että murustakaan ei pudonnut lattialle. Pian sen jälkeen se meni erään glögiä ottavan asiakkaan luokse, tökkäsi kuonolla tätä jalkaan ja sitten kurotti ja tökkäisi nenällä piparirasiaa: täältä minulle vielä yksi.

Lopuksi Mikko vielä jaloitteli, haisteli ja vähän kaivoi viereisellä pellolla. Mahtava sumu!

Hei joulupukki, voit tulla jo etuajassa. Me ollaan oltu pikkukoiran kanssa tosi kilttejä ja valkoinen hollantilainen on vouhottanut vieläkin tosi paljon.

T. Mikko

Joulun kunniaksi myös Mikko pääsi mukaan hälytysryhmän treeneihin, ja sai vielä kerran tehdä töitä yhtenä ryhmän koirista. Ensimmäinen kohde oli navetan yliset, aitta ja niitten ympäristö lietesäiliöineen, eikä ollut mitään tietoa, oliko siellä maalimiehiä vai ei, vai olisiko peräti monta - mutta toisia hälytysryhmämme joulutonttuja siis etsimme ja muuta jouluista rompetta mitä voisi löytyä. Navettaan ei saatu mennä sisään hygieniasyistä ja muutnekin alueella piti pitää koirat kytkettyinä. Ainakin hevosia, lehmiä ja kissoja oli tällä maatilalla.

Lähtiessämme kohti navettaa, ehdin juuri antaa etsintäkäskyn kun Mikko aitan ohi mentäessä otti saman tien hajun aitasta. Pienen pieni ovi oli avattavissa ja sen sisäpuolelta löytyi tonttulakki. Aitta oli aivan täynnä tavaraa, mutta siellä oli myös yläkerta jonne meni todella jyrkät ja kapeat tikasmalliset portaat. Huhuilin ovella josko tonttu vastaisi koska en halunnut Mikon kiipeilevän ja satuttavan selkäänsä roinassa, mutta kun ei vastannut ja silmämääräisesti katsottuna alakerta oli tyhjä ihmisistä, niin Mikko sai kiivetä portaat ylös. Sieltä löytyikin Sonja-tonttu herkkupussin kanssa!

Tehtävänantona oli vaihtaa koiraa aina löydön jälkeen, joten Mikko sai mennä autoon jatkamaan herkuttelua DentaStixillä.

Myöhemmin Mikkoa tarvittiin uudestaan, ja nyt kohteena oli navetan yliset. Alhaalta navetasta ja varmaan myös lietesäiliöistä tuli hyvin voimakas häiriöhaju navetan ylisille. Ulkona satoi ja maassa lillui kaikkialla mutakakkaliejua. Mikko oli jo miltei selkää myöten märkä ja liejuinen, kun se meni sisälle navetan ylisille jossa oli paljon kuivaa heinää. Vähän kuin tervaa ja höyheniä. :-D

Mikko otti heti oviaukosta maalimiehen hajun ja alkoi työstää sitä. Melko nopeasti se paikansi mistä haju tulee ja yritti tunkeutua ja kiivetä maalimiehen luo. Onneksi löysin kiertotien jonka neuvoin sille. Tälläkin maalimiehellä oli herkkupussi mukanaan, mikäs sen parempaa! Sitten jatkoimme navetan ylisten etsintää ja Mikko alkoi hetken päästä ilmaista voimakkaasti valtavaa heinäpaali(rulla)kasaa. Sinnikkäästi se halusi yhdestä kohtaa ylöspäin. Kiipesin itse mutta en nähnyt mitään, mutta Mikko sanoi, että siihen tulee hyvin hajua ja olihan sitä toki uskottava. Kiipeilin lisää ja etsin ja lopulta löysin maalimiehen aivan heinäpaalirullien keskeltä lattiatasossa. Valjaista vetämällä autoin Mikon kiipeämään yhden rullan päälle ja vastakkaiselta puolen alas maalimiehen luokse. Ja taas maistui herkut! Kyllä oli onnellinen koira! Kiitos kaverit!

Kotipihalla takakonttia avatessa pelmahti vastaan aikamoinen navetan ja lannan lemahdus! Vein ensin sisälle Diisun jolta tarvitsi pestä vain jalat ja vatsanalus. Kävi ilmi, että koiranpesupisteen suihkun asennuksessa on tapahtunut erhe ja siitä tulee vain kylmää vettä. (Jep. Diisu sai kylmää kyytiä!)
Mikko oli tarkoitus pistää kokonaan perinteiseen joulukylpyyn (se kerran vuodessa shampoopesu) ja sitä en kyllä raaskisi kylmällä vedellä pestä - eikä omat kädetkään sitä kestäisi. Niinpä käärin Mikon ulko-ovella isoon pyyhkeeseen ja kannoin yläkerran hienoon kylpyammeeseen ja pesin siinä... sen jälkeen saikin pestä ammeen!

Aitan yläkerrassa

Navetan ylisillä

Heinäpaalien keskellä

Liejua ja kuraa

Jep, kotona odottaa kylpy

Niin komea ja uljas

P.S. Kyllä, viemäri meni tukkoon. Lähinnä heinänkorsista.

Mikko sai kutsun treeniryhmämme koirattomiin pikkujouluihin. Niin se pääsi tapaamaan tyttöystäväänsä Jippoa pitkästä aikaa - pikkujoulut pidettiin siis Jipon kotona. Olipa kiva ilta! Naurua ja herkkuja riitti niin että vatsaan sattui kotiin lähtiessä. Kiitos kaverit!

Huh mikä sää! Lumimyrsky ja hyvin voimakas tuuli alkoi myöhään iltapäivällä. Mikko piipahti hetken aikaa pihalla ja oli toiselta puolelta valkoinen sisään tullessaan.

Kävin tänään illalla hakemassa ulkomaalaisen vieraan lentokentältä. Mikko pääsi mukaan virkistysmielessä. Lento oli 40 min myöhässä lumimyrskyn takia - tai itse asiassa kone kaarteli Suomen yläpuolella odottaen mahdollisuutta laskeutua.

Mikko otti kaiken irti tilanteesta ja esitteli kuinka kansainvälistä koirankieli on: se tervehti ainakin japanilaisia, italialaisia, saksalaisia ja espanjalaisia sekä useita suomalaisia, ja kaikki ymmärsivät mitä se halusi sanoa. Moneen kertaa se rötkötti selällään lattialla aikataulumonitorien edessä ja vastaanotti rapsutuksia.

Lähdimme pienelle metsälenkille pitkästä aikaa Mikon ja Mopin kanssa ja törmäsimme hirviin n. 40 m metsänreunasta.

Ensin niitä meni metsätietä pitkin kaksi, kumpikin pysähtyi hetkeksi tuijottamaan meitä ja Pöpönen näki ne ja hälyytti, Mikon ehdin onneksi kutsua luokse ennen kuin se näki mitään. Onneksi luoksetulokutsu toimi ja Mikko ei päässyt jahtiin - eli rikkomaan itseään sinkoillessaan pitkin metsää hirvien perässä!

 

Sitten siihen pöllähti hetken päästä vielä kolmas, joka sekin pysähtyi ensin töllistelemään meitä ja sitten vasta jatkoi matkaa, ja taas Pöpönen näki ja hälyytti.
Ei auttanut kuin perääntyä samaa reittiä kuin mitä oltiin tultu - noin tuoreista hajuista koirat olisi kyllä seonneet.

 

Pöpönen oli muuten mahtavan iso ja pelottava :-D haukkuessaan hirviä turvallisen etäisyyden päästä...

 

Voimakkaan sininen taivas enteili lumisadetta

 

Pöpönen!

Viime vuonna lunta oli tähän aikaan meilläpäin varmaan vähintäänkin puolisen metriä jo, mutta tänä vuonna sitä on odoteltu pitempään. Eilen illalla alkoi kevyt lumisade ja tänä aamuna oli maa valkoinen! Voi sitä riemua! Mikko revitteli ihan turhan paljon mutta en raaskinut laittaa hihnaan.

Itsenäisyyspäivä sujahti muuten FRF-päivän merkeissä Helsingissä, illalla ehti toki hetkeksi istumaan telkkarin ääreen katsomaan pukuja.

Edustimme tänään pari tuntia Helsingin messukeskuksessa voittaja 2011 -näyttelyssä hyötykoiraständillä. Samalla reissulla tuli nähtyä paljon tuttuja, shoppailtua namivarastot täyteen ja istuttua kehän laidalla.

Menin näyttelypaikalle aamulla tuntia ennen kuin tehtävä hyötykoiraständillä alkoi jotta ehtisin rauhassa, ennen ruuhkaa, tutkia myyntikojut. Tämä oli Mikolle tosi mieleistä puuhaa, ja se nuuskutti ständien matot ja kojut todella tarkkaan ja antaumuksella läpi. Useampi myyjä myös heltyi tarjoilemaan sille maistiaisia, ja sekös Mikkoa ilahdutti! Ei olisi kyllä tarvinnut aamuruokaa antaa sille lainkaan.

Jossain vaiheessa ständille pöllähti myös kuvausryhmä, joka teki haastattelut pelastuskoiratoiminnasta suomeksi ja englanniksi. Mikko edusti välillä selällään matolla kellotellen.

PON-kehän aikana Mikko odotteli häkissä kehän laidalla ja kehän jälkeen kahvittelimme tuokion Mikon tehdessä paikallamakuuta kahvipisteen aidan vieressä. Pois lähtiessämme kävin vielä ulkona pissattamassa koiraa kaverin kanssa, ja kun tulimme sisään, ei minulla ollut mitään numerolappuja ja koiran papereita tai omaa lippua mukana. Jouduin jättämään Mikon ovelle odottamaan siksi aikaa, että hakisin tarvittavat lipukkeet ja paperit kehän laidalta. Laitoin Mikon paikallamakuuseen sisäänkäynnin laidalle ja lähdin hakemaan tavaroita kehän laidalta - tarkoitus oli muutenkin lähteä pois, joten heitin repun selkään ja otin ostoskassit mukaan ja lähdin takaisin oville. Siellä Mikko makasi kiltisti paikoillaan, eivätkä olleet enää kiinnostuneita katsomaan meidän papereita kun lähdimme kerran pois. :-D

Mikko kävi tänään Pauli Keräsen vastaanotolla. Mikon todettiin olevan suht hyvässä kunnossa, ei aristanut mitään kohtaa merkittävästi ja taipui varsin hyvin eri suuntiin luustollisiin muutoksiin nähden. Oikea olkanivel, jota vuosi sitten aristi voimakkaasti, ei nyt aiheuttanut mitään reaktiota väänneltäessä. Jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin asti, ja liikkumisen lisäämistä voidaan yrittää lisäämällä jatkuvasti tai kuuriluonteisesti syötettäväksi myös tulehduskipulääke, jota tähän asti on annettu vain tarpeen mukaan.

Olin ostanut Mikolle puolitoista kiloa päärynöitä kotiin sitä varten, että se nukutetaan ja sitten on vaisu ja kipeä sen jälkeen ja tarvitsisi vähän piristystä. Nyt kun ei nukutettu, Mikko sai muuten vain nauttia päärynästä:

Video