Meillä oli tänään vieraita. Miklos nautti rapsutuksista ja rötkötti nojatuolista alamaisiaan katsellen. Kun vieraat oli lähdössä, jäi astiat ja kattilat pöytään. Yleensä Miklos on AINA ulko-ovella syöksymässä ensimmäisenä ulos, mutta nyt se ei tullut edes ovelle sanomaan heippa vieraille. Sen sijaan se näytti toivovan, että kaikki muut menee ulos ja kukaan ei huomaa että se jäi "sattumalta" sisälle siivoamaan pöytää. Sehän jopa piiloutui.

Koirani tuntien, en todellakaan jättänyt sitä yksin sisälle!

Mikko on vakavikko, yleinen valvoja ja vähän myös kantelupukki. Kun Diisu lähtee pihasta tielle tai autojen kääntöpaikalle, yksinään, Mikko ilmoittaa siitä välittömästi haukkumalla ja kääntymällä katsomaan minuun. Jos autojen kääntöpaikalle mennään yhdessä, eli Mikon johdolla, on tilanne tietenkin ihan eri - puhumattakaan siitä jos Miklos on lähtenyt naapurin raksatontille työmiehiä moikkaamaan (jakamaan eväitä).

Tänään Diisu oli yksinään mennyt ihan vähän matkaa tietä tuonne raksatontille päin, ja pörräsi ja haisteli siinä kaikessa rauhassa. Miklos istui keskellä pihaa ja haukkui paheksuvasti, katsoen vuoroin Diisua ja vuoroin taloa (minä olin sisällä). Ikkunasta katselin tätä näytelmää, halusin nähdä lähteekö Diesel kauemmas vai tuleeko itse takaisin pihaan.

Miklos haukkui ja oli suorastaan tyrmistynyt, että kukaan ei tullut ovelle komentamaan Dieseliä, joka rikkoi sääntöjä. Lopulta se ihan kuin huokaisi syvään, nousi ylös ja lähti jolkottamaan Dieseliä kohti. En tiedä mitä tapahtui, mutta Mikko meni Diisun luokse, kääntyi ympäri, ja sitten ne tulivat peräkanaa takaisin pihaan. Se ihan selvästi kävi hakemassa Diisun takaisin pihaan.

Tämä oli oikeasti tosi positiivinen juttu, sillä mielestäni se kuvastaa, että Diesel on osa Mikon laumaa.

Kuvat: Roxy Mikkonen

video

Taisi tulla koko talven lumet parissa viikossa? Mikkoa se ei haittaa yhtään, riittäähän enemmän tutkittavaa lumen alla. :-D

Diisuli ihmettelee Mikon tyyliä.

Kotona Mikko tuli eteeni sen näköisenä, että sillä on asiaa. Sitten se hieraisi tassullaan toista silmäänsä: katso, tässä on joku ongelma.
Ja olikin aikamoinen ongelma! Otsis, kulmakarvat ja silmäripset oli kaikki lumi- ja jääpallosten yhteenliimaamana. Aika paljon kokkareita sai poistaa ennen kuin silmät saatiin esille ja kokonaan auki. :-D
Muilla koirilla ei ollut samaa ongelmaa, mutta ne ei kuljekaan puolta ulkoiluajasta pää hangessa.

Pikkuruisen Pöpösen kanssa.

Moppi ja Miklos

 
Kotipihalla Dieselin kanssa.

Tänään treenailtiin vähän eri juttuja kuin yleensä. Ekalla kierroksella teemana oli koko Hesan radan tutkiminen 5 minuutissa. Koska pakkasta oli se -10 C astetta, niin juosten tehty etsintä piti hyvin lämpimänä. ;-)
Minun koirat ei osallistuneet tähän teemaan, koska treenasin ensin Dieselin joka teki normaalia perustreeniä.

Sitten herkuteltiin joulun jämäruoilla (ja saatiin Virpin kanssa aikamoiset joululahjat, KIITOS!) ja ruokailun päätteeksi arvottiin toiselle kierrokselle koirat.

Eli toisella kierroksella ohjattiin vierasta koiraa. Koska ihmiset halusivat kuitenkin nähdä oman koiransa vieraan ohjauksen alla, vaikeutettiin tilannetta vielä niin, että koiran oma ohjaaja sai kulkea radalla katselemassa samalla kun vieras ohjaaja ohjasi koiraa etsinnässä. Alueella oli myös ns. kielletty alue, jonne koiraa ei saanut päästää. Kun muut maalimiehet oli löydetty, siirtyi koiran oma ohjaaja kielletylle alueelle umpipiiloon maalimieheksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten koirat ilamisivat oman emäntänsä! Melkein kaikki ilmaisivat eri tavalla haukkuen: ei niin vaativasti, ja ihan vilpittömän iloissaan!

Hyvin toimivat koirat ja ohjaajat! Ohjaajat joutuivat pitämään melko paljon ääntä ja olemaan hyvin aktiivisia saadakseen koiran huomion. Miklos treenasi Lindan kanssa, ja hyvin meni. Joskin autosta aloituspaikalle saapuminen oli melko kaoottista, Miklos kiskoi ja sinkoili. Se tarvii aika kovan kurin käyttäytyäkseen hillitysti. ;-) 
Jos Mikko löytää maalimiehen, ilmaisee sen ja saa palkan, ilman että minä tulen piilolle lainkaan, niin piilolta vapauduttuaan Mikolla on tapana juosta minun luokseni "ilmoittautumaan". Jos kaukaa näen sen ilmeestä, että se on löytänyt ja saanut palkan. Ja juuri koskaan muulloin se ei juokse noin vain kesken etsinnän minun luokseni kysymään, minne sitten mennään.

Nytkin ensimmäisen ukon löydettyään Miklos lähti juoksemaan kohti minua, "ilmoittautumaan". Linda oli radalla, me Virpin ja Satun kanssa seisoimme tiellä rivissä katselemassa. Miklos juoksi suoraan Virpin eteen ilmoittautumaan. Koska Virpi ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, tajusi Mikko että kyseessä oli väärä henkilö, ja ravasi minun ohitseni Satun eteen ilmoittautumaan. :-D
Sitten Linda huuteli sen takaisin radalle ja he jatkoivat työskentelyä.

Oli kiva olla omalle koiralle maalimiehenä ja kokea miltä se tuntuu kun se pyrkii ponnekkaasti sisään piiloon. Aikamoinen kolina nimittäin kävi kun Mikko tassulla raapi ja paukutti piilon metallista ovea!

Miklos rakastaa nöhkiä lumessa. Se painaa pään syvälle hankeen ja tuhistelee. Ehkä se kerää luminäytteitä ja analysoi niitä? Se voisi jatkaa tätä vaikka kuinka kauan. Edes Diisun oma show ei Mikkoa juurikaan häiritse. Ja Pöpösenkin ohitse se kiertää tyynesti.

video

Kuten satunnainen lukija on jo saattanut huomata ;-D on Miklosin blogin päivitykset harventuneet. En tule enää päivittämään Mikon blogia kaikista treeneistä, vaan vain silloin tällöin ja jos on jotain spesiaalia. 

Dieselin blogia sen sijaan pyritään päivittämään ahkerasti.

Mikon kollegoita kävi tänään kylässä, hakemassa joulukuusen.

Jippo intoutui myyrästämään, Mikko yritti myös päästä tunnelmiin mutta ei niin innostunut sitten kuitenkaan. ;-)

Lumipallokelit on täällä taas.

Mikko auraa tietä :-D

- Voisko joku poistaa ton valkoisen hollantilaisen häirikön??

-23 C astetta, hrrrr! Kevyt puuteripakkaslumi pellolla palelluttaa jopa Mikonkin varpaita, vaikka se heti aamusta menikin istumaan pihan toiseen päähän sen näköisenä, että kun kerrankin ei ole koko ajan hiki, niin se voisi viettää ihan koko päivän ulkona. ;-D

Mikko nautiskelee pakkaskelistä kaikessa rauhassa, kunnes...

...Diisu

Käytiin Mikon ja kollegoiden kanssa itsenäisyyspäivän lipunnostossa edustamassa. Oli ihan mukava aloitus päivälle. :-D

3.10. Salo PERA-B. Tuomarina Juha Kuronen.
Mikko lähti radalle ikään kuin vain tassuttelemaan, jotenkin ei ollut etsintävaihde päällä, outoa? Ensimmäinen maalimies löytyi todella nopeasti, koira seisoi maakaivon kannen päällä ja haukkui muutaman kerran, ehdin juuri hyväksyä ilmaisun ja lähteä kohti koiraa, kun Miklos muina miehinä jatkoi matkaa rinnettä alaspäin. Häh? Kyllä minulta leuka loksahti alas, mitä tapahtui? Jättikö minun koirani maalimiehen?? Pokkana jätin silti viirin piilolle, ajattelin, että kyllä tuomari sitten sanoo "kiitos, riittää", kun ei enää viitsi tuollaista katsella.
Sitten hetken päästä tuli ilmaisu pienestä vajasta, koira haukkui ensin sisällä, sitten tuli ulos ja haukkui seinän läpi, raapien seinään, sitten meni takaisin sisälle ja asettui siihen raapimaan ja haukkumaan isoa kirstua. Merkkasin piilon ja jatkettiin.
Tarkoitukseni oli lähettää koira alarinteeseen, mutta se jostain syystä lähtikin kiipeämään ylös vanhaa pk-tikasestettä (sellaista korkeaa jossa on tikkaat ylös, vaakatasossa ja sitten alas). Olisi pitänyt tässa vaiheessa vaan nostaa koira alas tai pyytää tuomarilta lupa siihen, sanon nyt jälkiviisaana. Koiraan kun ei saa koskea kokeessa niin että sitä nostelisi tms.
No, ylös koira kapusi, vaakasuoralle osalle, ja en voinut muuta kuin seurata vierestä jotta koira tulisi rauhassa alaskin. Yli puolen välin meni hyvin, mutta sitten rytmi meni sekaisin tms, ja koira astui molemmilla etujaloilla puolien väliin ja sukelsi alas, ilmassa pyörähti ympäri niin että laskeutui aikalailla niskoilleen-selälleen maahan. Parista metristä siis. Hetken aikaa se oli pöllähtänyt, sitten nousi ylös ja harmistuneen oloisena jatkoi sinne alarinteeseen etsimään...
Sitten etenimme rauniokasalle, ja koira alkoi paikallistaa heti hajua - paikallisti, hyöri ja pyöri, mutta ei saanut paikallistettua niin että olisi ilmaissut. Lopulta jatkoi matkaa vaikeakulkuiselle rauniokasalle, ja siellä ilmaisi ihan hyvin maalimiehen, yritti vielä murtautuakin piiloon sisälle.
Koe ei tietenkään mennyt läpi, mystinen juttu se ensimmäisen maalimiehen jättäminen - kolmannen vaikeuden vielä voi laittaa sen edeltäneen pahan tipahtamisen piikkiin, mutta ei ensimmäistä!

Tässä välissä Miklos lepuutti muutaman päivän ja meni sitten Aistiin hoidettavaksi - aikamoisen tärskyn se oli saanut rankaansa. Saimme kotiin sairasloma-, jumppa- ja venyttelyohjeet. Samalla kerralla todettiin muuten että vihdoinkin, KOLME VUOTTA etujalan vammautumisen jälkeen, etujalka ei enää laahaa maata Mikon ravatessa!! Siinä se avain siis siihen, miksi se liikkuu taas raunioilla niin hyvin. ;-)

24.10. Lappeenranta PERA-B. Tuomarina Jouko Peuhkuri.
Kielletty alue oli radan toisessa päässä tuulen yläpuolella. Aloitin toisesta päästä ja koira liikkui kivasti ja oli erinomaisen hyvin ohjattavissa. Ainoat kerrat jolloin itse kiipesin kasojen päälle, oli kun kävin merkkaamassa löydöt, muuten kävelin alhaalla kasojen lomassa tai reunoilla ja koira kiipeili ohjaukseni mukaisesti.
Neljä maalimiestä löytyi ja ilmaisut oli ihan ok. Koko alue oli käyty kertaalleen läpi, kiellettyä aluetta lukuunottamatta ja pääsimme sitten sinne.
Kielletyllä alueella koiralla oli haju yhden kasan päällä, korkealla, ja kun se tuli kasan viertä alas, haju katosi. Jostain syystä koira ei koskaan edennyt kasan päädyssä ollellee rengaspinolle asti, maalimies oli siellä. Kerta toisensa jälkeen koira kävi ylhäällä "hakemassa hajua" ja aina alas tullessaan kääntyi takaisin ylös - eteni 2 m päähän maalimiehestä ja palasi ylös hajun perässä. Itse en nähnyt tänne alueelle, joten päässyt koiraa ohjaamaankaan.
Ei mahda mitään, koira ei pystynyt nyt paikallistamaan tätä viimeistä maalimiestä. Minä olisin kyllä pystynyt koiran käytöksen ja tuulen suunnan perusteella osoittamaan maalimiehen sijainnin melko tarkalleen, mutta sepä ei auta kokeessa.
Loppuarvostelussa tuomari suitsutti koiran ohjattavuutta ja yhteistyötämme, hän jopa sanoi, että tämä suoritus olisi pitänyt videoita ja esittää esimerkkifilminä täydellisestä ohjattavuudesta sekä yhteistyöstä, joka ei voi tuosta parantua. :-)

1.11. Salo PERA-B. Tuomarina Esa Luukkonen.
Miklos ilmaisi kaksi maalimiestä kohtuullisen hyvin, mutt ayhtä (jälleen maakuoppa), ei ilmaissut. Tällä piilolla Miklos pörräsi, tutki sitä useammasta suunnasta, katseli ympärilleen ja tutki taas. Kun Miklos saapuu piilolle jossa on maalimies, se haistelee ja paikallistaa häntä heiluen, sitten jähmettyy haistamaan johonkin valitsemaansa kohtaan ja häntäkin pysähtyy, sitten ensin häntä heilahtaa tietyllä tavalla kerran ja sitten seuraa haukku. Nyt se haisteli ja tutki, mutta sitä haukkua edeltävää hännänheilautusta (joka kertoo Jees! Tässä se on!!) ei tullut lainkaan - eikä haukkua.
Jatkoimme sitten matkaa, näin jälkiviisaana olisin tietenkin voinut koiran vielä vastakkaisesta suunnasta kertaalleen lähettää piilolle - olin kuulemma lähtenyt pois, koira palannut piilolle mutta sitten lähtenyt perääni kun ohjasin jatkamaan eteenpäin.
Aivan ajan (20 min) lopussa Miklos sai ihan nuotion vierestä hajun piilosta, joka olikin todella vaikea paikallistaa. Aika tuli täyteen, ja tuomari sanoi että voin antaa koiran rauhassa paikallistaa loppuun ja ilmaista ja kehua ilmaisun, hän menee laittamaan paperit valmiiksi.

Tämän kokeen jälkeen piti todella ajan kanssa pohtia, mistä on kyse. Koira ikään kuin haistaa jotakin, mutta ei kykene tarpeeksi hyvin paikallistamaan. Kaikki ongelmat on olleet suoraan alaspäin ilmaistavia piiloja.
Aikani asiaa mielessä pyöriteltyäni muistin vuoden takaisen ongelman: jäljellä Miklos alkoi yhtäkkiä kesken suoran jäljen kääntyä vasemmalle. Ja aina vasemmalle! Sitten se palasi jäljelle, jatkoi jonkun kymmenen metriä ja kääntyi taas vasemmalle. Sitä jatkui muutaman viikon ajan, ja olin aivan ihmeissäni, kunnes Mikon vasempaan silmään tuli voimakkaasti rähmivä silmätulehdus. Eläinlääkäri totesi vasemman kyynelkanavan olevan turvonnut umpeen. Ja kyynelkanavahan johtaa sieraimeen. Kun silmätulehdus hoidettiin kuntoon, koira taas jäljesti suoralla suoraan.

Mitään menetettävää ei ollut, joten varasin ajan eläinlääkärille. Pyysin nenäpunkkiin Interceptoria varmuuden vuoksi, ja kysyin voidaanko jotenkin tarkistaa, onko kyynelkanava tukossa tai tukkeutumassa. Paikalla oli myös egyptiläinen eläinlääkäri tutustumassa toimintaan, ja taisi olla omituinen syy tulla lääkäriin tuo "minun mielestä se ei ehkä haista ihan kunnolla".
Mikolle laitettiin värilliset tipat kumpaankin silmään, sitten lisättiin litkua silmiin ja säädettiin pää kirsu-alaspäin-asentoon. Ja sitten kolme ihmistä kyttäsi tosi läheltä Mikon kirsua: tuleeko nesteet ulos kummastakin sieraimesta ja kuinka pian. Oikeasta sieraimesta tuli heti, ja vasemmasta 2-3 minuutin kuluttua. Eli vasen puoli oli tukossa taas.
Ei muuta kuin liottamaan vasenta kyynelkanavaa auki ja toivomaan, että turvotus laskee.

Saimme paikan vuoden viimeisimpää PERA-B-kokeeseen. Aloin suunnitella harjoituksia nyt kun nenän pitäisi olla parantumassa. Ja sitten tuli yskä. Mikolle tuli yhtäkkiä niin kova yskä, että se ei pystynyt lainkaan haukkumaan - haukun sijasta tuli aina yskähdys. Ja liikkelle lähtiessä tuli yskähdys. Ei siis treenata sittenkään.
Muutaman päivän yskittyään, Mikolta meni ääni. Ja yskä jatkui. Haukkuessa tuli yhä vain yskä. Ja eipä Mikko paljon kotioloissa sitten halunnutkaan haukkua tietenkään.
Yskä kesti ja kesti, ja pidin koiraa levossa. Vähitellen yskä alkoi helpottaa, niin että koira köhäisi vain kerran-pari päivässä, mutta ääni ei palautunut - tai tavallaan palautui, tuli siis sentään jotain ääntä haukkuessa, mutta sellainen omituinen matala hankalan kuuloinen hau, ei Mikon normaali hau. Eläinlääkäri sanoi, että jos ääni on matala yskän loppumisen jälkeen vielä kahden viikonkin päästä, niin sitten voidaan tutkia, ennen ei kannata. Yritin pitää koiran mahdollisimman hiljaisena ja levossa.

5.12. PERA-B Salo. Tuomarina Esa Luukkonen.
Miklos oli ollut kolme päivää kokonaan yskimättä ennen koetta - muuten en olisi sitä tuonutkaan kokeeseen. Kyllä jännitin koeaamuun asti, voimmeko osallistua vaiko emme! Onneksi PERA-B ei ole fyysisesti kovin rasittava koe ja suoritus on lyhyt (20 min).
Vastoin kaikkea muille opettamaani, nostin tässä kokeessa käden ylös ilmaisun hyväksymisen merkiksi koiran ensimmäisestä haukahduksesta. Niin pahaa minun teki kuunnella sitä oudon kuuloista haukkua. Toki koira sitten ehti kyllä haukkua lukuisia kertoja ennen kuin minä olin piilolle asti päässyt löytöä viirillä merkitsemään. Yksi ilmaisu tuli niin, että olin tosi lähellä, miltei vieressä, ja silloin tuomari sanoi, että antaa sen nyt haukkua vähän useamman kerran, ennen kuin antoi luvan mennä piilolle.
Kun kolme ukkoa oli löytynyt, sanoin että alueesta oli tutkimatta torni ja pieni kaistale keskellä, savun vieressä. Otin jälkimmäisenä mainitun ensin, ja sieltä löytyi vaikeasta piilosta maalimies. Sanoin, että nyt pitää vielä mennä sinne tornille, jolloin tuomari totesi, että no mene sinä sinne, minä menen kirjoittamaan teille paperit valmiiksi. En sitten yksikseni sinne tornille enää viitsinyt lähteä. ;-)

Tulihan se tulos vihdoinkin, ei olekaan koskaan tarvinnut näin monta yritystä! Ja nyt pitää jatkossa muistaa tuo nenän/kyynelkanavan tarkistaminen säännöllisesti. Toki meillä on vuoden takaa kahden lajin kokeet tehtynä, mutta koska FRF-hommiin tarvitaan vuosittain B-koe, niin tiukille meni.