Hälytysryhmän syyspäivää vietimme Nummi-Pusulassa. Tiedossa oli isompi harjoitus ja luento pukeutumisesta eri säähän ja eri lämpötiloihin. Sekä tietenkin hyvää seuraa ja hyvää ruokaa! Satulle kiitokset hyvistä järjestelyistä ja etukäteissuunnittelusta.

Aluksi me, jotka olimme aiemminkin treenailleet samassa paikassa, menimme maalimiehiksi muille. Sehän sujui hyvin, ja toinen joukkio sai mielestäni oikein kivan ja vähän pitemmän tilanneharjoituksen.

Sitten oli harjoitus meille. Me pääsimme Mikon kanssa alueelle joka oli meille ihan vieras, ja se oli kiva juttu. Tehtävämme oli tutkia pienen omakotitalon (mökin) pihapiiri jossa oli mm. halkoliiteri ja puusee. Meitä oli samalla alueella kaksi koirakkoa, ja sovimme Sonjan kanssa että ensin toinen koira tutkii sen kokonaan ja sitten toisella koiralla tarkistetaan saadaanko ihan samat reaktiot.

Laitoin Miklosin paikallamakuuseen pihamaan laidalle ja Sonja ja Roni lähtivät töihin, minä peesarina. Roni ilmaisi hyvin nopeasti halkovajan metallisen kaapin. Sonja jatkoi alueen etsimistä ja seuraavaksi Roni ilmaisi vimmaisesti mökin kivijalassa olevan oven, jossa kylläkin oli salpa kiinni ulkopuolella. Roni kiersi vielä muun pihapiirin mutta palasi tähän kivijalan oviluukkuun. Sonja ei palkannut koiraa kummastakaan löydöstä vaan kehaisi vain.

Miklos oli maannut kiltisti ja hiljaa koko ajan, se on kyllä tosi hienoa että sillä on melko luotettava paikallaolo. :-)

Sitten vaihdettiin koiraa, ja Miklos oli niin innoissaan että lähti hommiin ennen kuin ehdin lähettääkään. Paineli pihaa hirveää vauhtia mutta tuli kyllä kutsusta luokse. Lähetin puuliiteriin vastakkaiselta puolelta kuin missä kaappi sijaitsi ja en mennyt itse lainkaan lähelle, että saisimme mahdollisimman autenttisen reaktion. Nopeasti Mikloskin ilmaisi saman kaapinoven ja paukutti sitä myös tassuillaan (kuulemma aika pelottava efekti kun on sisällä metallikaapissa!). vasta kun ilmaisu kuului, menin itse katsomaan missä kohtaa koira on.

En palkannut koiraa mitenkään, sanoin vain hyvä ja jatketaan. Nopeasti Miklos paikansi saman kivijalan luukun ja ilmaisi siinä ponnekkaasti - tämänkin se teki niin että itse en nähnyt koiraa vaan lähetin sen kauempaa. Otin sitten aikalisän eli pistin koiran paikallamakuuseen ja otimme yhteyden johtoon. Saimme luvan avata molemmat ovet. Sovimme, että Miklos saa nostaa kivijalan ukon ja Roni kaapin, niin saamme palkattua kummankin koiran löydöllä.
Vapautin Mikon jatkamaan hommia ja se jatkoi ilmaisua. Avasin kivijalan oviluukun ja ihan sen takana istuikin maalimies, joka heti koiran huomattuaan alkoi kirkua kovaan ääneen Iiiiiiiiik! Ei koiria!!!!!! Tosin Miklos ei ollut huudosta moksiskaan vaan alkoi ihan innoissaan ilmaista aivan maalimiehen vieressä. Kiitin koiraa ja otin sen pois ja annoin kunnon palkan. Sonja hoiti maalimiehen puhuttamisen, jonka jälkeen laitoin Mikon paikallamakuuseen vähän matkan päähän ja otin yhteyden johtoon.

Vein koiran taas paikallamakuuseen pihan reunalle ja Roni sai sitten nostaa vuorostaan sen toisen ukon. Roni oli innoissaan siitä paikasta jossa olimme juuri puuhailleet ja tiesi siellä olevan ukon (joka ei siis enää ollut siellä). Ihan tohkeissaan se porhalsi sinne edestakaisin pariinkin kertaan ja ihan Mikon nenän edestä vielä, mutta hyvin pysyi Miklos paikoillaan! Hieno koira.

Hyvin toimi taktiikkamme että ei nosteta ukkoja vaan katsotaan tekeekö koirat täsmälleen samojen kohtien ilmaisut. Ihan niin teki, ja hyvin nopeasti vieläpä. Kumpikin koira oli etsinyt ja löytänyt molemmat maalimiehet parissa minuutissa eli niille harjoitus oli hyvin nopea ja lyhyt ja ilmeisesti myös helppo.
Kumpikin on hommista sikäli innoissaan, että joka ilmaisusta/löydöstä ei tarvitse palkata ja into ei siitä ihan hetkessä tosiaankaan laannu.

Pitkästä aikaa pääsimme treenaamaan valoisaan aikaan! Olipa kiva kerrankin itse nähdä kunnolla ympärilleen. :-)

Palotalo on jo aika hyvässä kuosissa ja tehtiin niin että laitettiin ovet kiinni ja avattiin ovissa olevat pikkuluukut joista koira mahtuu juuri hyppäämään sisään. Laitettiin Mikolle yksi maalimies palotalon tosieen kerrokseen ulkotasanteelle makaamaan, toinen taloon sisälle (melko keskellä ja tikkailla vielä lisäksi), kolmas ja neljäs oli kaukana, koko alueen takanurkissa koska halusin kauas irtoamista ja itsenäistä työskentelyä.

Vuoroamme odotellessa otin seuraamista käännöksillä ja peruutuksilla ja hyvin mallikasta oli meno. Hienosti ja innokkaasti seuraten menimme aloittamaan hommat. Miklos pörräsi ensin hetken lähialuetta mutta lähti sitten pitkälle takakulmaan ja otti siellä olevan maalimiehen. Maalimies palkkasi oma-aloitteisesti hyvästä haukusta, koira oli ollut hyvin tuttavallinen.

Lähetin koiran sitten etuoikealle ja se lähtikin tutkimaan kauas oikeanpuoleista aluetta, teki monet kiepit siellä ja lopulta päätyi takanurkkaan jossa oli tullu takaapäin ja raapaissut tassuillaan maalimiestä selkään! Maalimies sanoi oikaisseensa koiraa tästä kyllä jolloin koira mulkaissut, peruuttanut ja haukkunut sitten hyvän etäisyyden päässä, ja tästä tuli palkka.

Sitten lähetin koiran taloa kohti, ja se juoksi talon taakse ja kierteli sielläkin kaueampana tarkistelemassa. Sitten se kiipesi takakautta palotalon toiseen kerrokseen ja ilmaisi talon päädyssä ulkotasanteella pötköllään olevan maalimiehen. Maalimies tuli alas, ja Miklos sai toisen kerroksen ulkotasanteelle hajun sisällä olevasta toisesta maalimiehestä. Se kuikuili eri paikoista alas ja onneksi tuli sitten portaita pitkin alas lopulta. ;-) 

Miklos kuitenkin päätyi uudestaan kakkoskerroksen ulkotasanteelle ja siellä oli sen mielestä hyvä haju. Se pyrki ovista sisään, mutta toisen kerroksen oviluukut ei olleet auki. Kipitin avaamaan yhden luukun ja Miklos meni sisään pimeään kakkoskerrokseen. Sisällä meni ritiläportaat alas ja ne se oli löytänyt, koska alkoi kuulua haukkua alakerrasta. Miklos haukkui ensin pitkään nurkkaa jossa muille koirille oli ollut maalimies, ja ylipäätään se nousi yhtä seinää vasten, nenäili korkealle ylös ja haukkui.

Maalimies oli tosi vaikea, koska ei ollut minkään seinän vieressä eikä edes lattialle, vaan tikkailla. Miklos veti takajaloillaan seinää vasten edestakaisin maalimiehen molemmin puolin ja haukkui. Lopulta se tajusi tikkaat ja nousi niitä vasten ja oli todella riemuissaan kun löysi maalimiehen!

Nyt pitää ottaa toden teolla työn alle tuo Mikon röyhkeäksi muuttunut käytös. Ilmaisuharjoituksia, avoukkoja paljon. Kun Miklos siellä edellisissä hälytreeneissä pääsi kertaalleen kiipeämään maalimiehen päälle, niin nyt se pitää korjata koska heti sen käytös muuttui röyhkeäksi.

Torstain kunniaksi treenailtiin taas. Alueemme oli korkea metsäinen kallionnyppylä jonka toisella puolen oli melko jyrkkä rinne ja jäähalli ja toisella puolen jyrkkä pudotus autotielle. Oli melko voimakas tuuli laelta jäähallille päin.

Mentiin koira liinassa, lähdin kulkemaan kallionnyppylän alalaitaa jäähallin vierestä. Hyvin nopeasti Miklos ponkaisi kävelytien törmän ylitse rinteeseen päin. Pariin kertaa reagoi samalla kohdin, ja haukkuikin vähän mutta ei lähtenyt vielä kauhean määrätietoisesti kiskomaan eteenpäin.

Otin tästä sisään rinteeseen ja aloimme kulkea rinnettä sivusuunnassa. Aika pian Miklos näytti taas että ylöspäin pitäisi päästä, ja menimmekin rinnettä ylöspäin vähän sivusuunnassa poukkoillen. Jostain tuli selkeästi haju, mutta "pätkittäin" ja leviten, ei suorana helppona vanana. Tämä kallionnyppylä jonka vieressä on isoa rakennus, tulikin valittua juuri sen vuoksi että hajukäyttäytyminen olisi varmasti erikoista! Ja koiria tarkkailemalla voisi itse oppia siitä paljon.

Miklosta häiritsi alueella pituussuunnassa kulkevat useat tuoreet jäljet, jotka tahtoivat viedä mukanaan. Päädyimme kallion leveän laen toiseen päähän melko nopeasti, mutta siellä haju katosi koiralta. Otin koiran takaisin rinteeseen ja jatkoimme eteenpäin rinnettä pitkin, yritin vältellä jälkiä että saisin hyvän ilmavainureaktion. Pariin kertaa koira veti ylöspäin, mutta aina hajuvana katosi ja jatkoimme rinnettä eteenpäin.

Kunnes sitten tuli niin vahva reaktio, että silloin koiraa vietiin! Se kiskoi edeltä ja minä räpiköin lumessa perässä. Liina on 15 m pitkä ja koira kapusi lähes pystysuoran kallionseinämän ylös, ja minä jäin liina kädessä juosten katsomaan sitä seinää, kunnes liina loppui ja koira kiskoo 15 m päässä kallion päällä, ja haukkuukin siellä jo, että eteenpäin pitäisi päästä, on vahva haju!
Hmm, tuosta en pääse kyllä ylös, totesin, laskin otteeni liinasta irti ja kiersin helpompaa reittiä ylös kallion päälle. Siellä se koira jo oli maalimiehen luona haukkumassa. Annoin maalimiehelle palkat ja tällä kertaa palkattiin useaan kertaa haukuista syötellen. Hyvin meni mutta kerran koira sai varastettua röyhkeästi rasiasta herkkuja.

Lähdin lauantaina Jyväskylän näyttelyyn parin sijoituskoiran kanssa ja kaveriahan autetaan aina, joten sysäsin Miklosin pe-iltana Satulle hoitoon Metkun ja Jipon kaveriksi. Join siinä joulun ekat glögit sinihomejuustopiparien kanssa (mmm!) ja pakkasin sitten piskuisen Mopin autoon. Satu harhautti Mikon namilla sisälle, antoi namin vahingossa Jipon suuhun ja lämäisi oven kiinni nenien edestä. Tosi reilua? ;-)

Niin jäi Mikko sinne eikä sitä ollut kuulemma juurikaan hetkauttanut että näin kävi (no uskoisin että se namin ajautuminen väärään kitaan kismitti hieman).

Lauantaina oli hälytysryhmälle järjestetty isompi harjoitus, jossa Heli oli organisoinut paikalle oikein spr:n väkeä ja muita hälyn ulkopuolisia maalimiehiä. Hyvä Heli! Kovasti kuulin kiitosta harjoituksesta ja etukäteen kovasti harmitti että menot sattui päällekkäin samalle päivälle.
Kehotin Satua ottamaan Mikon mukaan treeneihin, jos jotain ihan pientä saisi sillekin tehtyä, onhan ollut puhetta että hälyn koirien pitäisi olla toistenkin ohjattavissa ja sitä pitäisi harjoitella. Ja kyllä olikin hyvä että Miklos oli Satulla! Valitettavan moni oli joutunut viime tingassa perumaan osallistumisensa hälytreeniin, ja Virpikin joutui perumaan sen koiransa osalta. Yhtäkkiä oli siis yksi hälykoira ilman ohjaajaa ja yksi hälyohjaaja ilman koiraa, 1+1=...

Virpin treeniraportti:

Miklos oudoissa käsissä

Miklosin tuntevat tietävät, että tämä otsikko ei viittaa koiran muotoihin, vaan sen FatBoy-patjaan. Miklos tykkää siitä kauheasti ja vetelee joka päivä monta tuntia hirsiä sen päällä. Patja on vain Mikon käytössä: Moppi ei siitä piittaa (prinsessakoirat nukkuu divaanilla)...

Otettiin kotona pitkästä aikaa jotain uuden opettelua eli naksulla opetin pari temppua käsimerkeistä. Aika pitkälle päästiin yhdessä sessiossa.
Sitten lenkillä otin maahanmenoa matkan päässä, eli lyhyitä lähetyksiä eteen ja komento maahan, tai jätin koiran seisomaan paikalleen ja menin itse kauemmas ja komensin maahan. Kaksi kertaa kävin koira painamassa tiukasti alas kun ei tehnyt kunnolla; muuten tuli hyviä maahanmenoja ja palkaksi heitin narupallon. Kun koira sai lelun, kutsuin heti sen leikkimään lelulla minun kanssani. Hyvin toimi. Otettiin myös kerran pari liikkeestä maahan ja vissiin kerran liikkeestä istuminen.

Tänään treenattiin illalla omilla raunioilla. Itse asiassa treenasimme uuden (keskeneräisen) palotalon rungon ja mökin alueella. Omaa vuoroa odotellessa otimme tottista, pientä seuraamista, käännöksiä ja peruutusta ja hyvin oli koira kuulolla.

Otin harjoituksen pitkien lähetysten ja irtaantumisten kannalta. Kolme maalimiestä oli uuden palotalon rungon sokkeloissa. Miklos, kuten muutkin koirat, tahtoi koko ajan kaartaa oikealle sen sijaan että olisi edennyt suoraan palotalolle. Otin sitten lähetyksetkin treenin aiheeksi, ja aina kun koira kaarsi muualle kuin suoraan ja pitkälle sinne minne lähetin, kutsuin sen heti tiukasti takaisin. Hyvä treeni ja onnistunut sen kannalta, että aina kun koira totteli minua ja meni oikeaan suuntaan riittävän pitkälle, niin sieltähän löytyi maalimies. Kahden maalimiehen jälkeen koira oli jo sitä mieltä, että alue on tyhjä, mutta parin yrityksen jälkeen lähti vielä tarkistamaan ja siellä oli se kolmaskin. :-)

Lopuksi oli parakki etsittävänä, ja tässä nähtiin taas, että lisää rakennustreeniä tarvittaisiin. Koira oli sahannut maalimiehen piilon lähellä ja vastakkaisen seinän välillä neljä-viisi kertaa, ja sitten valinnut ilmaisevansa sen vastakkaisen puolen... Haukkui siis yhtä komeroa, sen viereistä ikkunaa ja seinää. Ja pitkään. Ja kestävästi.

Olisin voinut antaa koiran louskuttaa sen 10 minuuttia ainakin minkä se tarvitsee, että uskoisi että kukaan ei tule auttamaan tai neuvomaan eikä maalimies sukella seinästä esille tms, mutta taivuin sitten menemään sisälle ja komentamalla tiukasti lähetin Mikon etsimään muista huoneista. Koira kävi kaksi kertaa pyörähtämässä maalimiehen läheisyydessä mutta palasi aina haukkumaan samalle alueelle. Lopulta koira eteni tarpeeksi pitkälle maalimiehen tilaan ja äkkäsi seinää vasten seisovan ukon, oikein nenällä tökkäsi ennen kuin uskoi, että siinä se on. Olipas vaikea! Mutta niin oli muillekin vaikeat tuolla takaseinällä olevat ukot, koska tuuli ovelta sinne päin.

Jälkileirin jälkimainingeissa järjestetty jälkipäivä peruuntui hälytyksen vuoksi, mutta koska etsintä päättyi aamupäivällä, päätimme porukalla mennä Linnanpeltoon tekemään peltojälkiä. Puolen päivän aikoihin tapasimme siellä ja jokainen talloi ensin oman jälkensä omalle pellolleen.

Sitten ajettiin vuorotellen jälkiä, ja Anne kommentoi ja antoi hyviä neuvoja ja ehdotuksia. Miklosin jäljennosto oli aika hankala, mutta sitten kun se lähti, niin koira kulki hyvin matalalla nenällä ja rauhallisesti. Oli ihan vetinen keli, välillä jälki kulki kuralammikoiden lävitse.

Kulmat oli taas vaikeita, ja vaikeaa oli sekin että olin tehnyt niin kulmikkaan jäljen ja suorat oli hyvin lyhyitä (10-20 askelta). Esineet koira kyllä merkkasi mutta ei halunnut tuoda, itse jäljestäminen oli kivempaa sen mielestä.

Toisen jäljen tallaamisen jälkeen alkoi sataa, mikä taisi vaikeuttaa jäljestämistä entisestään. Jäljennosto oli taas vaikeaa, sitä pitää harjotiella paljon vielä erikseen. Nyt kulmat oli vahvistettu namein ja osa nameista maistuikin ja jotkut kulmat koira otti kivan tarkasti. Esineillä kehuin heti kun reagoi esineeseen ja komensin tuomaan.

Tällä toisella jäljellä oli pitempiä suoria ja muutenkin kaavio oli selkeämpi. Valitettavasti jälki katosi yhden kulman kohdalla ja omasta piirroksestani ei enää saanut selkoa, missä jälki olisi jatkunut (olin poikennut piirtämästäni suunnitelmasta hieman). Onneksi lopulta jälki löytyi pitkän hakemisen jälkeen uudetsaan, ja saatiin jotakuinkin onnistunut loppu.

Nyt lisää treeniä, erikseen jäljennostoharjoituksia, ja sitten vahvistettuja kulmia. Ja superhyvä palkka esineestä. Annelle monet kiitokset hyvistä vinkeistä!

Pitkän päivän päätteeksi syötiin vielä pizzat lähiravintolassa ja ajeltiin kotiin.

Aamulla oli tarkoitus ajella Hälytysryhmän jälkipäivään, joka oli itse asiassa siis syksyisen jälkileirin yksipäiväinen jälkileiri. ;-)

Mutta hälytys herättikin aamulla aikaisin klo 6:33. Ajeltiin sitten samalla porukalla johtokeskuskeen, jota vasta laitettiin pystyyn. Oltiin tosiaan ajoissa! Aikamme odoteltuamme päästiin maastoon kun päivä oli jo valjennut. Olin juuri saanut koiran autosta, kun tuli ilmoitus palata johtokeskukseen ja etsintä päätettiin.

Koska assarini Sonja oli edennyt katsomaan alueemme alkua niin pyysin häntä hyppäämään puskaan koska Miklos oli hirveän innoissaan lähdössä töihin.

Otettiin sitten ihan tuuli-ilmaisu liinassa eli kävelin vähän matkan päästä tuulen alta ohitse ja yllättäen nyt Miklos valitsikin rullan ja nosti sen heti kun tultiin hajuvanaan. Annoin sille luvan lähteä hajun perään ja se säntäsi maalimiehelle. Haukut tuli vähän pätkien, ilmeisesti löytö tuli liian pian ja kierroksia oli vähän liikaa.

Kuljettiin koira liinassa pieni lenkki, ja matkan varrella oli kaksi maalimiestä. Mikolla oli rulla päällä.

Koira sai hyvin hajun pusikosta ohikulkiessamme ja veti sinne ja haukkui. Päästin irti ja annoin käskyn mennä. Miklos haukkui hyvin maalimiehellä, joka tarjosi pehmopötköä riepoteltavaksi. Yllättäen, tänään lelut ei olleetkaan mistään kotoisin, vaikka kahdessa edellisessä treenissä on leikkinyt innolla! Olisiko Miklos haistanut taskussani olleet kalakeksit?
Joka tapauskessa, kun maalimies tarjosi pötköä leikittäväksi ja hölötti, niin Miklos vain haukkui ja vaati palkkaa. Kun sitä ei sen mielestä tullut, niin lopulta se nappasi rullan suuhun ja juoksi istumaan tielle minun viereeni. Jotenkin automaattisesti annoin Näytä!-käskyn ja sinne koira paineli, takaisin maalimiehelle. Ja siis Mikolle on tehty aikoinaan ihan muutaman kerran vain kiintorullan nosto maalimiehellä, ja nyt se toimi ihan täydellisesti! Ihme juttu. No, annoin sitten kalakeksiä taskusta maalimiehelle palkaksi. Hyvin maistui (siis koiralle ;-)).

Toisen maalimiehen sijaintia en tiennyt sen tarkemmin, kuin että jossain kohtaa joen varressa ja kuljimme kävelytietä vähän matkan päässä joen vieressä. Yhtäkkiä koira alkoi kiskoa joelle päin ja kun ei päässyt, niin haukkui. Laskin eteenpäin ja koira meni suoraan kothaan, missä oli ollut aiemmin maalimies parille koiralle, ja haukahteli ja hölmistyi kun kohta oli tyhjä. Sitten se paikallisti parin metrin päähän maastoutuneen maalimiehen. Hyvä hämäys! Koira lähti kyllä ilmahajulla mutta voimakas "makuun" haju pysäytti sen ensin.

Ensin minua harmitti hirveästi, että koiralla meni ekalla maalimiehellä haukku- ja rullailmaisu sekaisin (tai siis vuorotteli ;-)). Ehdin jo päättää, että rulla siirtyy pelkkään veneeseen ja jää pois partioinnista.

Mutta sitten muistin, kuinka muutama vuosi sitten pohdin todellista ja täysin mahdollista tilannetta, jossa koira maastossa vapaana etenisi hajun perässä pitemmälle ja sen haukku ei kuuluisi sieltä (itse asiassa metsässä ei tarvitse kovinkaan kauas mennä että haukku jo katoaa); ja kuinka hyvä olisi, jos koira aikansa haukuttuaan ja todettuaan että kukaan ei tule, osaisi ottaa rullan ja tehdä rullailmaisun. Mutta ajattelin että ei se koskaan tajuaisi sitä. Mutta nyt nähtiin, että nyt se toimii juuri niin!
Koira haukkui, maalimies höpisi ja huitoi lelulla, koiraa ei kiinnostanut kun se ei saanut haluamaansa palkkaa, joten aikansa haukuttuaan se otti rullan ja tuli istumaan viereeni rulla suussa. Sen jälkeen se teki suoran näytön. Intressi oli koko ajan maalimiehessä.

Olipa itse asiassa hienoa huomata, että tuo mistä olin teoriassa haaveillut jo kauan sitten, nyt toimiikin. Eli kyllä se rulla vaan laitetaan kaulaan aina oikeissa etsinnöissä. Toivon yhä, että jos vastaan tulee jotain mitä koira ei halua haukkua, niin se tekisi sitten silloinkin rullailmaisun kuitenkin.

Otettiin Mikolle ihan vain kolme maalimiestä ja kaikki tällä uudella palkalla.

Ekalle maalimiehelle (vasen etukulma) koira lähti eri jälkiä jäljestellen, mutta suunta oli oikeahko ja haukku oli hyvin vimmaisa. Hetken taistelun jälkeen koira tuli keskilinjalle lelu suussaan ja pudotti sen eteeni.

Oikeaan etukulmaan lähetys ei onnistunut hyvin, vaan koira kaarsi oikealle ja jäljesteli siellä. Päätyi kyllä oikealle alueelle pyörähtelemään ja oli sen näköinen että kutsuni kaukuivat kuuroille korville, hajulla ollaan. Pian kuuluikin haukku ja maalimies toi koiran lelussa roikkuen pois.

Sitten otettiin tyhjä iso kaari vasemmalle, ja tyhjä oikealle. Ei ollut riittävän syvä pisto oikealle. Sitten maalimies kipitti vasemmalle kun koira oli vielä oikealla, ja lähetin sen lennosta vasemmalle. Olin kuitenkin itse jo kulkenut maalimiehen ohitse. Koira teki parikin pitkää pisto vasemmalle ja eteni hyvin keskilinjan suutnaisesti, itse asiassa katosi näkyvistä kun tarkisteli vanhoja edellisten koiranohjaajien ja ukkojen jälkiä... Kun lähetin sen vähän takavasemmalle, niin sai hajun ukosta ja ilmaisi sen innokkaasti.

Leikkipalkka tuntui toimivan ja haukut oli hyvin intensiiviset ja innokkaat tänään. Jatketaan kokeilua!