Teimme suomalaisten pelastuskoiraharrastajien kanssa reissun Ruotsiin kokeisiin ja treenaamaan. Matkakohde oli Tukholman pohjoispuolella sijaitseva Rosenborgin pikkukaupunki jossa on Euroopan suurin nimenomaan harjoitustarkoitukseen rakennettu rauniokaupunki. Hieno paikka! Suomessa ei ole missään tullut vastaan paikkaa, jossa pääsisi harjoittelemaan niin aidoissa raunioissa kuin täällä. Maalimiehen pystyi piilottamaan monia metrejä raunioiden alle, siis ei putkeen tai kaivettuun piiloon maan alle vaan siten että maalimiehen päällä oli monta metriä raunioita ja haju levisi laajalle alueelle raunioiden lomasta.
Perjantaina treenasimme alueella. Täällä voisi treenata vaikka viikon ennen kuin kaikki paikat olisi käyty läpi...

Lauantaina oli rauniokoe. Harmittavasti tottis jäi kolmesta pisteestä kiinni, kettis hienosti 45 p. Raunioilla olimme vuorossa viimeisenä, ja yksi toisensa jälkeen ennen meitä tuli päätään puistellen pois. Yksi koirakko pääsi raunioilta nipinnapin läpi. Mikko työskenteli ja irtosi hyvin, löysi melko nopeasti 3 maalimiestä joista kaksi ilmaisi arvosanoilla Erinomainen ja yhden Erittäin hyvin. Neljättä Mikko ei ilmaissut, koska ei saanut paikallistettua sitä. Miklos pörräsi yhdellä alueella pitkään, mutta maalimies oli syvällä raunioiden alla ja haju levisi laajalle alueelle eikä mistään tullut riittävän paljon voimakkaammin kuin toisaalta. Tiesin että sillä alueella maalimies on, vaikka en enimmäkseen koiraa nähnytkään. Tuomari eli mukana loppuun asti toivoen, mutta ilmaisua ei sitten vain tullut. Nyt tiedetään mitä pitää harjoitella, mutta en tiedä missä sitä pääsisi treenaamaan?

Sunnuntaina oli vuorossa ihka eka IPOR-jälkikokeemme. Olimme kokeen ainoa osanottaja! Koska Suomessa on puhuttu, että tämä koe vastaa erikoisjälkeä, en ole sitä aiemmin harkinnutkaan, mutta sitten joku sanoi, että se olisikin kuin meidän metsäjälkemme ja niin ilmoittauduttiin. Oltiinhan jälkeä treenattu jo ainakin 10 kertaa tänä vuonna. :-)
Kun meidät sitten vietiin jäljen aloituspaikkaan, jossa oli sänkipeltoa ns. silmänkantamattomiin ja melko voimakas tuuli, niin nieleksin kyllä pariin kertaa, ja ajattelin että tähän tää nyt tyssäsi. Yhtään kunnon peltojälkeä ei olla treenattu.  Selityksiä esitin myös kun tuomari kysyi, miten koira ilmaisee esineet. Se nimittäin tekee sen ainoan kielletyn: ottaa suuhun ja makaa (maata saisi ilman esinettä suussa ja esineen saisi ottaa suuhun ja tehdä mitä vain mutta ei maata). Tuomari halusi kuulla kaikki mahdolliset ilmaisumuodot, joten mainitsin istumisen, makaamisen, esineen ottamisen suuhun ja heittämisen ilmaan ja sen laskeuduttua maahankäymisen esine etujalkojen välissä... ;-D

Jälki nousi 20 m janalta kun tokalla yrittämällä sain koiran etenemään janan suuntaisesti. Sitten mentiin ja vauhdilla! Piiitkän myötätuuleisen suoran päätteeksi tuli kulma vasemmalle ja Mikko meni siitä yli, minäkin varmaan menin yli, ja sitten sitä kulmaa haettiin oikealta oikein antaumuksella. Ajattelin että tähän tää nyt tyssäsi, mutta tuomari antoi koiran tehdä töitä ja lopulta jälki nousi uudelleen takavasemmalta eli kulmasta oltiin menty yli parilla metrillä. Sen jälkeen jälki ei hukkunut kertaakaan ja kulmat tehtiin todella tarkasti. Yhden pienen tarkistuksen Miklos teki vielä pellolla, kerran meni edestakaisin sivusuunnassa ja sitten jatkoi suoraan eteenpäin.
Esineet Miklos ilmaisi 4 kertaa hienosti, pysähtyi, haisteli ja kävi maahan. Kehuin sitä heti kun se selvästi näytti esineen. Saattoi nenällä tökkiä esineitä mutta vain yhden kerran käytti esinettä suussa ollessaan maassa. Yhdestä esineestä emme saaneet pisteitä, esine tuli pitkän pelto-osuuden vaihduttua niityksi ja Miklos vain pikaisesti pysähtyi ja haisteli sitä ja jatkoi sitten matkaa. Jos olisin kehunut heti kun pysähtyi, olisi varmaan pistänyt maaten, mutta en ehtinyt tajuta että se merkkasi esinettä.

Esineet tulivat vastaan suoraan Mikon kohdalle eli tästä päättelen, että Miklos jäljesti aivan jäljen päällä kulkien, vaikka oli voimakas tuuli joka puhalsi enimmän matkaa vasemmalta.
Jälki kulki suurimmaksi osin pellolla, meni myös keskellä peltoa olevan kallioisen "saarekkeen" poikki josta laski heti takaisin pellolle. Saarekkeessa oli mökki ja pihapiirissä aivan jäljen vieressä oli kolatölkki - mietin oliko se esine mutta Miklos ei reagoinut siihen mitenkään joten koiraan oli luottaminen (ja koira kyllä tiesikin oikein).
Pellolta jälki meni peltotien ylitse pitempää heinikkoa kasvavalle niitylle ja siitä metsätien ylitse metsään. Pian metsään saavuttua eteen tuli iso ja leveä risukasa. Miklos pohti asiaa hetken ja tunki sitten risukasasta lävitse. Jatkoi risukasan jälkeen vasemmalle kaartaen ja olin varma että nyt meni pieleen. Miklos vain sinnikkäästi kiskoi eteenpäin suuntaansa ja pakkohan se oli mennä perässä. Ja hetken päästä se jo makasi muovinen lääkepurkki etutassujen välissä. :-)
Tuo oli viimeinen esine ja matka jatkui jonkin aikaa vielä metsässä kunnes saavuimme lähelle tien reunaa ja Miklos kaarsi ison puun taakse. Näin koirasta että siinä oli ihminen. Edellisenä päivänä oli otettu kaksi ihan lyhyttä jälkeä joitten päässä oli ihminen, että saatiin yhdistettyä ihminen + ilmaisu jäljen loppuun (ajoissa tehtiin nämäkin valmistelut! ;-)) ja Miklos hetken pohdittuaan ja maalimiestä haisteltuaan sitten haukkuikin, muutaman kerran ja hyväksyin ilmaisun ja olimme valmiita. Oli mahtava fiilis päästä loppuun asti kun alku oli näyttänyt niin täysin ylivoimaiselta!

Ruotsalaisdelegaatio (pari tuomariakin) joka oli jäänyt tien poskeen oli keskustellut jäljen noston, ekan suoran ja ekan kulman häslingin aikana, että tuo koria ei kyllä pääse loppuun asti, mutta sen ekan kulman jälkeen oli Miklosin työskentely muuttunut niin vakuuttavaksi, että ku nsaavuimme takaisin lähtöpaikalle, saimme kuulla vain ylistystä ja suitsutusta. Sitä saimme myös tuomarilta, pisteet jäljeltä mahtavasti 189 p. Ainoastaan yhden esineen jäämisestä, ekasta kulmasta ja siitä pienestä tarkastuksesta suoralla sakotettiin. :-) Se, että tottis meni taas ranttaliksi (30 p.) ei haitannut sillä se oli odotettavissa ja sitä työstetään, jäljellä onnistuminen ylitse odotusten piti mielen hyvänä loppuun asti. Ketteryydessä Mikko yritti pistää shown pystyyn, mutta yhteisymmärryksessä tuomarin kanssa vetäisin piskiä korvasta ja sen jälkeen kokeessa nähtiin niin tottelevainen koira ettei moista ole minulla ennen ollutkaan! Tämä jo yksinään riitti tekemään reissun kannattavaksi. ;-)

Alla Sam Widlundin ja Satu Syvänperän ottamia kuvia.