Aamu alkoi hakutreeneillä. Illalla ja yöllä oli satanut uutta kosteaa lunta siihen malliin, että pikkutiet oli täynnä hirveää mössöä ja heti aamun alkajaisiksi näin mielessäni kuinka automme jumittuvat Landbohon. Joten treenailimme Puotinharjussa.

Alue oli pitkulainen perushakukokeen mallinen alue, niittyä ja siellä täällä vähän puskaa, toisella puolen aluetta rajasi puro, toisella urheilukentät.

Miklos treenattiin ensin. Maalimiehet kiersivät sivulaidoilta piiloihinsa. Keskilinjana oli koiranulkoiluttajien paljon käyttämä polku, jolla oli siis paljon jälkiä ja jolta oli paikka paikoin poikettu 5-10 m sivuille. Muita jälkiä ei alueella ollut.

Ekalle ukolle (tuulen alapuolelle) Miklos eteni oikeaan suuntaan, mutta ei riittävän kauas, ja haisteli maata ja ei ollut oikein hakuvireessä. Sitten se luokseni palatessaan sai hajun vastakkaisin puolen ukosta, ja silloin nousi pää ylös.
Lähetin sen uudelleen ekalle ukolle tuulen alapuolelle, ja nyt se eteni pitkälle ja suoraan ja korkealla nenällä. Löysi ja ilmaisi hyvin.

Sitten lähetin vastakkaiselle ukolle, josta sillä jo olikin haju. Hyvin meni.

Sitten oli lähetys taas toiselle puolen, ja siinä se jumittui vähän keskilinjalta poikkeaviin jälkiin. Kun sain sen etenemään oikeaan suuntaan riittävän kauas, korkean lumivallin toiselta puolen löytyi ukko.

Neljäs mm oli taas puron varressa, itse asiassa purossa olevalla pikkukivellä. Ne jotka tuntee Mikon tietää kuinka intohimoisesti se tykkää vedestä (myös jääkylmästä), mutta hyvin se meni suoraan ukolle ja ilmaisi sen kastelematta edes tassujaan. Lopetettiin sitten tähän kun saatiin hyvä suora pisto suoraan ukolle.

Minulla on ollut molemmat kädet tosi kipeinä viime aikoina, ja kumpikin koirani kaipaisi juuri nyt harjausta, mutta siihen en itse nyt pysty. Onneksi on ystäviä jotka auttaa, ja niin mentiin treenien jälkeen Maijulle ja aloitettiin Mopista. Pikkuruinen Pöpökoira onkin kehittynyt tosi paljon käytöksessään ja harjaussessio sujui varsin hyvin! Siis hiljaisesti ja ei ollut paljon kamppailuakaan, etenkin niin kauan kun kukaan ei hipaissutkaan etutassuja, Pöpösen varpaat kun on tosi herkät.

Kun Pöpönen oli valmis ja valokuvattukin, oli Mikon vuoro. Mikon karvanhoito tehdään kolmen viikon välein harjalla, ja kolmen kuukauden välein harvalla kammalla. Nyt oli sen kampaamisen vuoro koska turkki alkoi olla vähän mössöinen. Likainenkin se oli.

Suurkiitokset Maijulle avusta! Jäin ison palveluksen velkaa!

Siinähän se päivä sitten vierähtikin, ja lähdimme suoraan kauneussalongista tottista treenaamaan. Otin Mikon kanssa ensin pitemmän pätkän seuraamista ja jättävät liikkeet (istuminen meni seisomiseksi) ja sitten vasta palkkasin ekan kerran. Pitää alkaa sitä kestävyyttä nyt rakentamaan taas. Sitten laitoin koiran autoon taolle.

Toisessa sessiossa otin jättävät liikkeet niin, että kaveri naksutti, ja eteenmenoa. Miklos tiesi että eteenmenopallo oli viety paikoilleen ja se häiritsi vähän muita suorituksia. Mutta kun vaadin, niin kyllä se teki.

Eteenmenossa ekalla kerralla oli siis pallo valmiina, toisella kerralla (eri paikkaan lähetys) komensin maahan ja Maiju naksutti ja heitti vähän matkan päästä pallon Mikon nenän eteen palkaksi. Kolmas toisto samalla tavalla ja taas eri suuntaan ja eri paikkaan. Hyvin meni.

Ennen eteenmenoa otin seuraamista ja kun koira edisti ja teki väljästi ja huolimattomasti, niin huomautin ja itse asiassa kun tein kovaa vauhtia juosten seuraamista pienen pätkän, niin se vaikutti niin että koira teki sen jälkeen tosi mallikasta, tiivistä ja vietikästä seuraamista. Mielenkiintoinen huomio.