Miklos on nyt sairastanut jalkaansa puoli vuotta. Ravatessa varpaat lyö yhä maahan lähes joka askeleella, kun jalka liikkuu takaa eteen. Lumien sulattua kipeän jalan kynnet on taas alkaneet kulua pois.
Koska Miklos on osoittanut merkkejä selkäkivusta, olemme aloittaneet akupunktion. Neuloja laittaessa Miklos selvästi aristaa ristiselkää kipeän jalan vastakkaiselta puolelta. Eikä ihme, onhan se jo 6 kk liikkunut oikeaa etujalkaa keventäen.

Uima-altaassa Aistissa koimme ikävän yllätyksen. Kun muut kolme jalkaa teki uimaliikettä eteen ja taakse yhdensuuntaisesti kropan kanssa, oikea etujalka huitoi melkolailla kontrolloimattomasti korkealla oikealla puolella kropan vierellä. Tuli todella murheellinen mieli kun sen näki. Olin olettanut että olisimme niin paljon pidemmällä toipumisessa. Maalla kävellessähän painovoima pudottaa jalan alas paikalleen, mutta uidessa vesi nostaa jalan ylös ja Mikko ei saa tuotua sitä kropan alle oikealle paikalleen.

Oli totisesti kova isku nähdä, miten vähän Miklos pystyy kontrolloimaan jalkaansa. Usko lopullisesta parantumisesta alkaa kadota.

Mietin, onko Mikolla kipuja? Koska kyse on hermovauriosta tai halvaantumisesta, ei luulisi jalkaa varsinaisesti särkevän. Kuitenkin, miksi Mikko sitten 20 minuuttia asfaltilla kuljettuaan osoittaa haluttomuutta liikkua? Pehmeällä alustalla se liikkuu paljon halukkaammin.