Tallasin ehkä noin 400 m pitkän jäljen Sipooseen meidän landelle. Koiraprkele arvasi minun puuhat ja kun laskin koirat pihalle, Miklos karkasi metsään. Huusin pää punaisena ja se tuli jälkiesine nro 2 suussaan takaisin. Laitoin Mikon kiinni ja sitten odoteltiin pari tuntia jäljen vanhenemista.

Jäljen nosto meni ihan hösseliksi - ihan kuin viime syksynä kun otettiin ekat 10 jälkeä, niin Miklos puski hirveellä innolla aina takajälkeen. Myös PEJÄ-kokeessa. Tuomari Esa Luukkonen kertoi silloin, että jos koira on liian innoissaan jäljen nostossa, niin se usein ottaa takajäljen. Rauhallinen mielentila ja keskittyminen juuri ennen jäljennostoa voi olla ratkaisu tilanteeseen.

Meillä jäljen nosto-ongelma ratkesi viime syksynä 10 harjoitusjäljen jälkeen, jolloin koira ei enää tehnyt tätä virhettä. Toivottavasti samoin käy nytkin eli kun ruvetaan ottamaan lisää treeniä, niin Miklos rauhoittuu ja höseltää vähemmän ja takajälki jää.

Kun lopulta päästiin vauhtiin, oikeaan suuntaan siis, niin ihan kivasti meni. 2 tien ylitystä tuotti hieman vaikeuksia, ja pari kertaa keskittyminen herpaantui. Aika alussa jostain tuli selvästi ilmassa ihmisen hajua koska Miklos halusi jättää jäljen ja lähteä pistolle. ;-)

Esineiden ilmaisu pitää nyt saada kuntoon, koska Miklos haluaa yhä nostaa ensin suuhun ja sitten käydä maate... kun sen saisi nyt vaihdettua istumiseen!

Yllä: jäljen nostoa. Alla: takajälki.

Tässä oikea suunta vihdoin löytyi, mutta vieläkin piti tarkistella ja höseltää.