Päivitänpä tännekin nyt nämä surulliset uutiset, jotka on kovasti painaneet mieltä viime aikoina. Suru ja paha mieli on ollut niin kova ja privaatti asia, että pari ensimmäistä viikkoa meni itsekseen ja vain lähipiirin kanssa surren, nyt ehkä kestää jo kertoa tästä muillekin.

Ruotsin pääsiäisleirillä jouduin yhdessä muiden ryhmämme jäsenien kanssa toteamaan, että Miklosin hämäränäkö on heikentynyt. Ruotsalaiset itse asiassa ihastelivat, miten se siitä huolimatta teki työnsä (muuten ok mutta pimeässä tooosii hitaasti) ja ilmaisi hyvin, vaikka yksi aisti tuntui pilkkopimeässä olevan poissa pelistä. Miten urhea koira! he sanoivat.

Kotiin saavuttuamme soittelin silmälääkärille ja keskustelimme lähinnä ns. yösokeudesta (RPE-65, CSNB), ja sitten suuntasimme silmätarkastukseen. Järkytykseni oli käsittämätön, kun lopputulos olikin PRA. Molemmissa silmissä on pupillien liike hidastunut, silmänpohjassa on muutoksia, ja hämäränäkö heikentynyt. Miklos on siis sokeutumassa.

Koska myös CL-sairaus aiheuttaa pupillien hidastumisen ja CPRA-oireet silmiin, jätettiin myös se vaihtoehto avoimeksi. NCL eli neuronal ceroid lipofuschinosis on sairaus jota ei voi elävästä koirasta diagnostisoida, ja joka oireilee näön heikkenemisenä (CPRA-oireet, pupillirefleksin hidastuminen), koiran taantumisena henkisesti ja fyysisesti sekä arvaamattomana aggressiivisuutena joka kohdistuu "omiinkin". CL johtaa aina koiran menehtymiseen tai eutanasiaan. Jos näistä kahdesta siis pitää valita, niin totta kai "pelkkä" PRA on parempi vaihtoehto.

Sitä järkytystä jonka koin lääkäristä ulos kävellessäni, on vaikea ymmärtää.

On vaikeaa edes kuvailla millainen isku tämä uutinen oli. Yhtäkkiä lähti pohja pois kaikelta tekemiseltä. Suru ja järkytys oli sanoinkuvaamaton, itkin ihan oikeasti lähes yhtä soittoa tuosta keskiviikosta lauantai-aamuun asti.
En vieläkään voi kertoa tästä asiasta kenellekään kyynelehtimättä.

Yhteydenotto ruotsalaiseen entiseen PON-kasvattajaan ja eläinlääkäriin
auttoi eteenpäin asiassa sen verran, että saimme tietoa, millä erottaa CL:n silmäoireet. Lyhyesti PRA on PRA, mutta CPRA viittaa CL:ään. Piti siis erottaa onko kyseessä PRA vaiko CPRA. Löydösten perusteella vaikutti tavalliselta PRA:lta.
Sain myös kuulla, että USA:ssa on aloitettu tutkimus PRA:sta PONilla koska siellä on todettu useita tapauksia. Esiintymisikä oli niihin nähden Mikolla juuri sopiva (6-7-vuotias).

Ihana silmälääkärimme järjesti meidät 25.4. pidettyyn Kennelliiton silmäpaneeliin ylimääräisenä koirana. Tämä toki merkitsi sitä, että emme päässeet osallistumaan IPOR-jälkikokeeseen, mutta se oli loppujen lopuksi aika pieni murhe siinä vaiheessa. Paneelissa 3-4 muuta silmätarkastajaa tutki Miklosin silmät ja päätös oli yksimielinen: se on selvästi PRA, sillä CPRA:n tunnusmerkit puuttuu.
Helpotus, mutta ei se suruani silti muuttanut.

Suuri suru aiheutui myös siitä, että olin tarkkaan ja huolella ja pitkään suunnitellut Miklosin siskopuolen Jidan astuttamista. Olin päätynyt kaksoisastutukseen Puolassa, isällä ja pojalla. Minun piti tästä yhdistelmästä ottaa sitten itselleni se seuraava työkoiranpentu, ja useita pentuja oli jo varattuina hyviin ja harrastaviin koteihin eri maihin. Koska Miklosin PRA voi olla perinnöllistä (kuten PRA yleensä on), oli tämäkin suunnitelma nyt unohdettava, tai ainakin laitettava jäihin. Eli minulla ei kohta ole enää työkoiraa, eikä ole myöskään uutta tiedossa.

Miklos kyllä tulee pärjäämään, sillä koira tottuu sokeutumiseen kotioloissa hienosti. Mutta työt siltä loppuu monta vuotta ennenaikaisesti ja minulta katoaa se pari jota ilman tätä hommaa ei ole pitkän päälle mielekästä tehdä. Kaikkiin treeneihin lähteminen tuntuu nyt kovin ristiriitaiselta, sillä juuri kun tämän pelastuskoiran pitäisi olla ikänsä puolesta parhaimmillaan, niin tiedän, että tästä eteenpäin mennään vain takapakkia.

Itse asiassa kun ajattelen asiaa, niin "huipulla" oltiin joskus ehkä vuosi sitten ja sen jälkeen on menty vain takapakkia. Nyt kun sen tiedän, niin ymmärrän. Viimeisen puolen vuoden aikana Miklos on alkanut haukahdella häiriöhenkilöitten hajua raunioilla - siis ei häiriöhenkilöitä, vaan heidän hajuaan esim. seinän vieressä, ihan lähellä häiriöhenkilöitä. Ja on muitakin pieniä juttuja, jotka nyt käy järkeen.

Tästä mennään eteenpäin päivä ja viikko kerrallaan, jatketaan sen aikaa kuin vielä voidaan ja sitten siirrytään varmaan vain jäljestämään huvin vuoksi.

On ottanut ihan uskomattoman koville tämä käänne. Ja olen huomannut, että ei tähän oikein kukaan ole mitään osannut sanoa. Eikä voikaan, minäkin menin ihan sanattomaksi ensin. Mutta riittää että sanoo sitten vaikka vain sen.