Tänään pääsimme Ämmässuon kaatopaikalle harjoittelemaan Miklosin kanssa. Kaatopaikan hajumaailma on koiralle haastava (ja myös ohjaajalle!) ja siellä on ahneelle koiralle varsin paljon kiusauksia. Olemme Mikon kanssa treenanneet kaatopaikalla kerran aikaisemmin, ja silloin käytin koiralla kuonokoppaa. Tuolloin Miklos teki tosi hyvin töitä, eli maalimiehen hajun saatuaan ilmaisi lähes raivokkaasti, koska sitä hatutti se kuonokoppa niin paljon.

FRF-koirille kaatopaikalla harjoittelu on erityisen antoisaa, sillä hajumaailma voi ehkä vastata joiltain osin kuumassa maassa romahtanutta rakennusta jossa on ruokatarvikkeet yms muhineet lämmössä.

Valitettavasti harjoituksen aikataulutus ja ennakkojärjestelyt ontuivat, ja pääsimme kaatopaikalle vain varsin pikaisesti käymään ja jouduimme lähtemään kiireellä pois. Laitoin Mikolle sen omat suojakengät ja kuonokopan. Kuonokoppa on niin iso, että koira pystyy vaivatta ilmaisemaan (haukkumaan) se päällä. Etsimme ensin ns. tyhjää aluetta, eli aluetta jolla ei ollut elävää ihmistä. Samalla alueella etsintää harjoitteli myös Mikon kollega Toto. Mikkoa kiinnosti kovasti muut löydöt joita se teki jatkuvasti, ja se yritti välillä kuopiakin tassulla kun jokin herkku haisi niin kovasti sen nenään. Kuonokoppa kiukutti sitä tosi paljon myös.

Mikon takajalkojen tossut taitaa olla yhtä numeroa liian isot, koska ne tahtoo irrota välillä. Yritimme apuohjaajani kanssa silmä tarkkana kytätä että kengät on menossa mukana. Olisi ikävä kadottaa Jenkeistä asti tilatut kengät kaatopaikalle! Hetken kuluttua koiran käytös vakiintui tutkimisesta enemmän työskentelyksi, etsinnäksi, ja tonkiminen loppui. Lopuksi suuntasimme alueelle jossa päin olisi maalimies, ja sen Miklos sitten löysikin ja ilmaisi ihan hienosti.

Hyvä harjoitus, mutta vaatisi enemmän aikaa ja paremman suunnittelun että saisi maksimaalisen hyödyn irti. Toivottavasti pääsemme Ämmässuolle vielä uudestaankin!

Kuvien julkaisuun tässä blogissa on lupa.